Siirry pääsisältöön

(Lähes) tipaton jokakuu?

No eihän se allasprojekti sitten kovin onnellisesti päättynyt - mikä tuskin tuli kenellekkään suurena yllätyksenä.
Koko illan vedenlämmitysprojektin jälkeen oli vihdoin hyvä mieli käydä nukkumaan ja aamulla herätä toteamaan, että allas on tyhjä.
Kyllä - altaassa oli vuoto ja KAIKKI epätoivoinen työ meni täysin hukkaan.

Kuinka ollakkaan, saimme kuin saimmekin allaskorjaajan paikalle nopealla aikataululla toteamaan, että vesipumppu oli haljennut. Kun allaspoika oli tehnyt pumpunvaihtoa 6 tunnin ajan ja saimme vihdoin täytettyä altaan (epätoivoisten lämmitysmenetelmien kera) uudelleen, huokaisi allaspoika syvään ja sanoi: "Täällä on kaksi vuotokohtaa lisää."
Muutaman huokauksen jälkeen oli pakko yrittää hokea itselleen, että "rahaa se vaan on."
Harmi vain ettei se kasva puissa....

Vaan kun pienet vastoinkäymiset siirtää sivuun niin jo on aihetta hymyynkin. Uuden vuoden juhlat menivät alun vaikeudesta huolimatta erinomaisesti.
Oli niiiiiiiiin ihanaa kun isolla porukalla kokoonnuttiin hauskanpidon äärellä.
Vaan tulipa JÄLLEEN kerran huomatuksi, ettei tuo viinalla läträäminen vain ole mun juttu.
Pari hassua juomaa kumosin, eikä nekään kummoiselta maistuneet.
Seuraavana päivänä lähinnä vain ottaa päähän kun ei osannut vetää edes kunnon hutikkaa ja sen parin turhan juoman takia ei sitten ole jaksamista/uskallusta laittaa treenaten, vaikka aikaakin vihdoin olisi.

Näinpä ajattelin, että miksipä sitten juoda kun viihdyn hippaloissa pelkän syntymähumalankin voimalla?
Ja hittojako tässä totaalikieltäytymiseen tarvitsee ryhtyä - lasi punkkua silloin tällöin kuulostaa erinomaiselta.
Vaan mitä juhlahumuun tulee - kuskin rooli kunniaan. <3

(Ja nyt te huolestuneet bilehilemuruset siellä - voin vannoa ettette tule huomaamaan juoneen ja juomatta jääneen muijan käytöseroa baari-illan aikana. Yhtä kilahtanut molemmin päin.)

En siis uskaltautunut eilen salille ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta iltalenkki kotihuudeilla teki kuitenkin hyvää.

#katuvalotoiskivat
pimiää on
P.S. Onkse jumanpiude jo perjantai? JEI! <3
P.P.S. ja nyt ei kukaan ilonpilaaja tule kertomaan, että tänään on oikeesti maanantai.... eihän?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …