Siirry pääsisältöön

(Hyvällä säkällä) kauas pois - sinne mis on lämmin.

Aloitinpas eilisen päivän kunniallisesti salitreenillä ja voi ettien että miten hyvä fiilis sen jälkeen puskee. Joka kerta se mieletön fiilis tulee aina yhtä iloisena yllätyksenä. <3

Sitä vaan ei meinaa muistaa siinä kohtaa kun pitäisi nostaa se takapuoli sohvalta, eikä varsinkaan siinä kohtaa kun sitä takapuolta yrittää nostaa kyykystä painot niskan takana. Mutta muistaakseni lopussa kiitos seisoo.

Treenin jälkeen oli lähdettävä jo huiskimaan seuraavaan pisteeseen ja olin ikuisuusongelman äärellä - mitä syödä kiireessä?
Tässä kohtaa usein on tapahtunut Mc Virhe eikä voi kuin ihmetellä, että MIKSI hitossa kukaan ei ylläpidä yhtä kätevää, mutta TERVEELLISTÄ vaihtoehtoa tuolla tienvarsilla?
Hätä kuitenkin keinot keksii ja kurvasin kauppaan hakemaan tarvittavat välineet: Raejuusto, avokado, kertakäyttöveitsiä ja lusikoita.
raejuustoavokadoherkku
Ei kovin helppoa mutta mahdollista.

Eväät siis naamaan ja koira kasvattajan luokse parturiin. Vai mitä mieltä olette - joko oli ehkä aikakin?

Asiasta hurjempiin....
Jälleen kerran olen tekemässä oman elämäni historiaa ja lähdössä keväällä rajan tuolle puolen - Thaimaahan (vai Thaimaaseen?). Espanjaa kauempana en ole koskaan käynyt ja siihen on myös hyvä syy nimeltään lentopelko (ja raha.)
En vaan millään pysty käsittämään niitä faktoja, joiden avulla lentokone pysyy ilmassa niinkin pitkiä aikoja. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos lentokoneella pääsee paikasta A paikkaan B ehjänä - on se ihan mieletön säkä! 
Ja Finnairilla lennettäessä tämä säkä on muita parempi.

Saadessani kuulla lentoyhtiön olevan joku muu kuin Finnair, ensimmäinen googlehakuni käsittikin sanat: "Thomas Cook onnettomuudet."
Mitään hälyttävää ei ensisilmäyksellä löytynyt, joten myös Thomas Cookilla on käynyt ilmeisen hyvä säkä lentojensa suhteen tähän asti.
Sanokaa nyt joku, että tuohon lentoyhtiöön voi luottaa?!

Rupesin katselemaan onnellisena rinkkoja/reppuja tuleevaa reissua varten ja löysinkin yhden silmää hivelevän jonka jo lähes tilasin. Käytännön karu puoli osui kuitenkin oivalla hetkellä silmiini:
"Lasten retkireppu. Soveltuu lapsille 2–6 vuotta."
Ei siis ilmeisesti sovellu aikuiselle 29 vuotta. Harmi.
(Tämän matkan suunnittelua en jättäisi minun vastuulleni...)

Viikonloppu on ollut mainio. Lapset olivat perjantaina siskoni hellässä huomassa ja eilen sain vaihdossa kolme lainalasta mukaan hakiessani omani kotiin.
Tämä lauma onkin pitänyt huolen siitä, ettei turhan tylsää ole ainakaan ollut.
On ollut myös melko viihdyttävää kuunnella kahden viisi vuotiaan pojan keskustelua siitä, kuinka sukat tulisi oikeaoppisesti viikata.
naperot <3
Aika hyvillä fiiliksillä siis alkavaan viikkoon.
Ja maanantaivalittajille tiedoksi - huomennahan on vähän niinkuin uusi perjantai kun loppiainen on jo kulman takana. ONNEA!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …