Siirry pääsisältöön

Askel kerrallaan kohti parempaa minää.

Se tunne, kun sä intoa puhkuen pääset kerrankin salille treenaamaan kahden hitokseen hyväkuntosen salimarkun kanssa ja uhoot mielessäsi pärjääväsi yhteistreeneissä "ihan hyvin." Ja se tunne, kun sä oot taas niin väärässä.

Se oli rintapäivä ja tulipa taas todettua, ettei salilta niin pieniä painoja löydykkään, kun nämä rinnat tarttis.
Voi sitä pettymyksen määrää kun voiman lisäksi tekniikkakin uupuu.
Kyllä siinä pikkulapsen mieli nosti taas päätään kun meinasin heittäytyä itkutpotkuraivareille salin lattialle toteamaan, etten mä tuu ikinä kehittymään!
Kiitos kuitenkin kannustaville salimarkuille kärsivällisyydestä!

Kipasin perjantaina syöpäklinikalla näyttäytymässä pattini kanssa ja sain lähetteen ultraan. Nyt sitten odotellaan Kustin polkevan postilaatikolle tutkimusaikaa tuomaan. Lääkäri kuitenkin totesi leikkauksesta olevan niin vähän aikaa, ettei olisi huolissaan.
Enkä itseasiassa sitä olekaan.
Syöpä
Vaan vaikka sitä huolettomasti syöpäpoliklinikalle lampsiikin niin kyllä tuo sana "SYÖPÄ" vaan siellä särähtelee silmään ja korvaan minkä ehtii. HYI.

Viikonloppu sen sijaan koostui todella onnellisista asioista - nimittäin ystäväni polttareista Tampereella.
Ohjelmassa oli hevostelua, Manic runia (yökerhotyylinen esteratajuoksu) hotellia, yökerhoa vip tiloineen ja ja ja ... 
Vaan omasta puolestani kirsikkana kakun päällä - kaikki tämä VESISELVÄNÄ <3
Polttarihattu
Nyt on alkanut omalla kohdallani myös sellainen "terveemmän elämän testikausi."
Hurahdin kokeilemaan puhtaita ja luonnollisia ravintolisiä joiden suhteen olen yleensä melko skeptinen - etenkin hinnan takia.
Ystäväni Katan blogista (klikkaa tästä) alunperin innostuneena ja sen jälkeen paljon näistä ravintolisistä lukeneena ajattelin vihdoin testata.

Niin paljon olen kuullut negatiivista mm. tablettimuodossa olevista vitamiineista ja niiden huonosta imeytymisestä, että päätin ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Ravintolisien lisäksi ensimmäiset askeleet terveempään ja puhtaampaan elämään lienee alkoholin pois jättäminen ja herkkujen vähentäminen. Näissä olenkin jo onnistunut mielestäni aika hyvin. Herkut tuottavat yhä tuskaa, mutta silloin tällöin natusteltu tuskin on suurta syntiä.

Nyt kun liikuntakin on tullut pysyväksi osaksi elämää, seuraava etappi olisi saada iho loistokuntoon. Jostain syystä iho on alkanut menemään huonommalle hapelle mitä lähemmäs kolmeakymmentä siirryn.(KRIISI - HÄLYTYS - KRIISI) 
Tämän vuoksi näiden ravintolisien lisäksi lähdin kokeilemaan myös maidotonta ruokavaliota (jo pelkästään astmankin vuoksi).
Maidoton alkoi siis eilen, joten sen puolesta en osaa vielä sanoa vaikutuksia. Varsinkaan kun laitoin suuhuni samana päivänä myös suklaata. UPS.
Suurta tuskaa tuottaa ymmärtää mitkä kaikki tuotteet sisältävät maitoa. (Tähän mennessä lähes kaikki mitä olen meinannut syödä.)

Ravintolisiä olen nyt nautiskellut muutaman viikon ajan ja asiat jotka on muuttuneet niiden myötä on mm. unen laatu (nukahdan nopeasti ja nukun ihan törkeen hyvin) ja vireystaso päivisin (johtuen varmaan myös hyvistä yöunista)
Tämän lisäksi jotain ihan huikeeta on tapahtunut - astmaoireet on helpottanut.

Muistattekos kun kipasin tovi sitten keuhkokuvissakin, koska olin joutunut moninkertaistamaan astmalääkitykseni OMIN LUVIN. Nyt huomaan unohtaneeni ottaa päivän annoksen ja vain siksi, ettei oireita oikeasti juurikaan ole?! (Tämä sama vaikutus kuulemma veljelläni joka hörppii samoja ihmevitamiineja)
Lääkärihän määräsi mulle viikon kortisonikuurin, mutta kortisonia jo syöpähoitojen aikaan syöneenä en halunnut vastaanottaa niiden aiheuttamaa duracell -oloa (24/7) turvotuksineen joten päätin kokeilla ensin tätä.

Voihan se olla, että kyseessä on sattuma (tai ihmeparantuminen) mutta jotenkin itse uskon myös näiden ravintoaineiden voimaan.
Kyllähän se vaan on ollut tiedossa, miten suuressa osassa suolistonkin hyvinvointi on muihin sairauksiin.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä nyt lyhykäisyydessään se, miten nämä ihmevitamiinit eroavat muista:

- Vesiliukosia (rasvaliukoset rasittaa mm. maksaa)
- Luonnollisia (ei sisällä mitään synteettistä, kuten monet puristepillerit mm. selluloosaa, joka tukkii entisestään suolistoa)
- Sisältää kaikki liukenenevat ja liukenemattomat kuidut
- Imeytyvyys on 95-100% NTC teknologian avulla, eli vaikka suolisto olisi vielä huonossa kunnossa/tukossa, imeytyvyys on huipussaan (puristeissa imeytyvyys on 0-15%)
- Laskettu tarkkaan se, että mikään vitamiini ei blokkaa toista.
- Sisältää maitohappobakteerit ja ruuansulatusentsyymit
- Siitäkin huolimatta että esim. aamujuomassa on suorituskykyä parantavia ja piristäviä vaikutuksia, nämä ravintolisät ovat dopingvapaita


 Mulle voi myös laittaa sähköpostia norppa85@gmail.com jos jotakuta kiinnostaa tällainen hömpötys myös <3

Jännityksellä odottamaan miten koekaniinin käy.

P.S. Vaikka pähkinät on terveellisiä, tuntuu siltä että nyt saattoi mennä överiksi...
nim. 200 g:n pussin pohja näkyy liian nopeesti.

Kommentit

  1. Aina yhtä mukava lukea näitä sun tarinoitasi :). Älä huoli, kyllä sitä tulosta alkaa salilla tuleen, tekniikka on tärkeämpää kuin se painojen määrä. Itsekin nyt löytänyt uuden elämän, salilla ravaan ja huomaan 8kk jälkeen että vieläkin tekniikka kehittyy, ja sitä myötä löytyy lisää tehoa ja suorituskykyä. Olet sinä vain upea <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …