Alku aina hankalaa, lopussa epätoivokin seisoo....

Ääni alkaa pikkuhiljaa palautumaan (sori kaverit) ja uskaltauduinkin tänään piiskaamaan joulupöhöjä salitreenillä.
Treeni kulki vähän laiskahkonlaisesti mutta se olikin treenitauon jälkeen odotettavissa. 
Tarkoitus olisi nyt tähdätä 4 krt / viikko treeneihin ja mitalit kyllä lähtee jakoon jos saan tämän onnistumaan kaiken muun arjen hulinan keskellä. 
Lienee siis aika opetella suunnitelmallisuutta.

Sain mörökölliltä pientä lisämotivaatiota treeneihin. Taivaallisen makuista palkkaria ja täydellisen näköiset smart shakerit <3
<3
Nyt hankintaan lähtee vielä vetoremmit (ettei vaan jostain löytyis turkoosinsävyisiä..... ?) koska puristusvoima ei kertakaikkisesti riitä mm. maastavetoihin. (Kuulostipa ammattimaiselta)

Vuosi lähenee jälleen loppujaan ja taas olisi ensi vuodeksi toiveessa vähemmän tapahtumarikas aikakausi. 
Tällä luonteella se tuskin lienee kuitenkaan mahdollista.
Siinä vaiheessa kun meikäläisen elämässä lakkaa tapahtumasta, olkaa hyvät ja tarkistakaa pulssi.

Ikäväkseni joudun aloittamaan nimittäin uuden vuoden mitä todennäköisimmin pikku paniikilla. 
Löysin eilen patin "terveen puolen" kainalon ja rinnan välimaastosta.
Patti muistuttaa näppituntumalla aika paljon imusolmuketta, mutta se on ilmestynyt siihen kuin Jeesus paahtoleipään konsanaan. (Siis yllättäen.)
Huomenna ohjelmassa siis soittoa oirepolille ja odottamaan mahdollisia tutkimusaikoja.

Nyt on kuitenkin pakko jakaa tämän illan ohjelma a'la "pikkusen idiootti".
Pihallani tönöttää ulkoporeallas, jonka olen luvannut uuden vuoden vieraille käyttöön kera pienen kilpailun, jossa mauttomin uikkari palkitaan.
Noh - ajattelin olla hyvä emäntä ja vaihtaa altaaseen juhlia varten vedet ja suodattimet ja kaikki - pistää altaan oikein viimeisenpäälle.
Kuten arvata saattaa, homma ei mennyt kuten Strömsössä on tapana, mutta meni kuitenkin juuri niinkuin Nooran elämässä on tapana.

Ennen kuin ehdimme edes aloittaa altaan täyttöä, letku oli jo jäässä. Senhän nyt jo tietää mitä siitä seuraa = letkun lyhennys koska letku halki.
Kun ehjäksi jääneen letkun pätkä oli sulatettu ja allas oli tuntien valutuksen jälkeen vihdoin täynnä, marssin jo iloiten laittamaan altaan lämmitystä päälle.
EI VOITTOA!
Selvisi, että altaaseen laitettu vesi tulee olla vähintään +8 asteista, jotta allas alkaa lämmittämään vettä.
Oliko se? Ei ollut.

Alkaa melko epätoivoinen altaan manuaalinen lämmittäminen. Ämpäri kaupalla on nyt kannettu kuumaa vettä altaaseen ja kuinka ollakkaan lämminvesivaraaja ei pystynyt tuottamaan yhtä nopeasti uutta lämmintä vettä kuin mitä tässä nyt tarvittaisiin.

Hätä (ja äärimmäisen epätoivoinen suttura) kuitenkin keinot keksii ja täällä sitä nyt keitellään jo toista tuntia vettä kattiloissa.
Voin sanoa, että on melko toivotonta heittää ämpärillinen tulikuumaa vettä isoon jääkylmään altaaseen, jonka ympärillä on 15 astetta pakkasta.

Voi tätä sähkönkulutuksen juhlaa. Huoh....
Lämmitä
Ja kumoa
Sen vaan sanon, että jos onnistumme tehtävässä näinkin urpolla tavalla, niin tiedoksenne arvon juhlavieraat - Teidän kylpyvetenne on sitten OMIN PIKKU KÄTÖSIN lämmitetty.

Niin joko ne "vuoden ekologisin teko" -palkinnot jaettiin?

Kel onni on...

Jumanpuudeli nyt se joulu on jo takana!
Eipä sitä ihan valtavia määriä ehtinyt stressaamaan, kun ei asiaa sen enempää ajatellutkaan etukäteen. Vaan kyllä se silti on jokseenkin helpotus että seuraavaan on taas vuosi aikaa.

28 aikaisempaa vuotta olen viettänyt perinteistä joulua vanhempieni luona ja niin tein myös tänäkin vuonna. Äitini on "ei ihan vain pikkusen kilahtanut, vaan aivan järjettömän kilahtanut" -jouluihminen.
Olen yrittänyt monesti ihmisille kertoa, miten lapsuudenkotini on joka vuosi koristeltu viimeistä piirua myöten Jouluksi ISOLLA JIILLÄ.
Annetaanpa pieni esimerkki äidin ja iskän jouluisesta keittiön ikkunasta. Ja sen verran mainittakoon, että näihin ns. "tykkäämispipareihin" on myös lapsien (puolisoineen) ja lastenlapsien lisäksi päätyneet myös koirat sekä exät (mikäli yhteisiä lapsia) uusine puolisoineen.

Tykkäämispiparit
Jos luulitte, että tämä oli Joulua isolla JIILLÄ - olitte väärässä. Tänä vuonna äiti meinaan räjäytti potin - väkertämällä tonttulakit myös ÖLJYILLE ja KASTIKKEILLE.

Jouluinen öljyperhe
Kiitos äiti jälleen täydellisestä Joulusta - ja hyvistä nauruista.
<3

Eilen siinä yhteisen pöydän ääressä istuessa tuli taas hoksattua, miten hitokseen suuri onni mulla on hyppysissä.
Meidän perheellä on yksi valtavan iso rikkaus (ja voimavara) joka oli itseasiassa mun syöpätaipaleenkin henkinen pelastus.
Kyky nauraa itselle ja omille heikkouksille. (Ja sille perkeleen syövälle)

Meidän perheessä huumori on ronskia ja piikittely kuuluu vahvasti yhteisiin hetkiin, joissa jokainen saa kyllä osansa.
En tiedä kasvatettiinko meidät naljailevassa ympäristössä, vai tuliko meistä lapsista vaan sattumalta harvinaisen **ttumaisia, mutta rikkaudeksi se luokiteltakoon.
Hymyä, naurua ja iloa ei tästä kokoonpanosta puutu ja siitä olen enemmän kuin onnellinen <3


P.S. Joulu vei peekele mun äänen - ettei olis joku vihje?

Joulu tulee - mikä yllätys.

Eilen käyty PT -tapaamisessa ja kuinka ollakaan Inbody mittaus ei antanut mitenkään imartelevia tuloksia. Juu, ei sitä rasvaa liikaa ole, mutta eipä liiemmin lihastakaan.
Nyt painoa vaan nousuun ja lihasta kehiin!
Jatkan jo vuosi sitten laadittua nelijakoista ohjelmaa sen monipuolisuuden vuoksi, joten katsotaan miten muijan käy.
 
Pukuhuoneessa kotiin lähtiessäni pääsin osoittamaan taas loputtoman älykkyyteni kanssatreenaajille riisuessani salikengät jalasta ja pukiessani ne siltä istumalta myös takaisin. Siinä sitten salikengät jälleen jalassa ihmettelin että mikä meni vikaan.
 
Toissapäiväinen spinning -kokemus oli huomattavasti aikaisempia positiivisempi. Ehkä jopa siitä syystä, että pysyin hengissä koko "tunnin" ajan sekä onnistuin saamaan pyörän päälle jonkin sortin hikilammikonkin. Naapurin pyörään sellaista ei ilmestynyt 45 minuutin tunnin aikana.
Hyvän musiikin ja hyvän draivin myötä aion mennä kokemaan tämän uudelleen. <3
 
Nyt on vähän sellainen olo, että jos joulua saisi työnnettyä aavistuksen kauemmas niin sen tekisin. Yhden ainoan paketin olen ostanut ja jotenkin alkaa tuntumaan että aika (ja raha) loppuu kesken - kuten joka vuosi.
Hatunnosto teille, jotka jo kesällä osaatte valmistautua tähän joka vuosi saapuvaan tapahtumaan. Itselleni se tulee joka vuosi yhtä yllätyksenä - kuten oikeastaan kaikki kalenteriinkin kirjattu (tai sinne kirjaamatta jäänyt)
 
Jokainen tämän muijan tunteva tietää, että pelkästään normaali sovittu tapaaminen vaatii vähintään kolmea muistutusta samaisen viikon aikana ja jotta voidaan varmistuksenvarmistua kyseisen muijan läsnäolosta sovittuna ajankohtana, olisi muistutussoitto n. tuntia ennen tapaamista lähes välttämättömyys.
Jos vuoden hajamielisin, levottomin ja ailahtelevin -palkinnot olisi jaossa - pokkaisin ne takuuvarmasti vuosi toisensa jälkeen.
 
Mutta mitä tuli meidän piparkakkutalo -valmisteluihin niin uskokaa tai älkää mitään katastrofaalista ei päässyt tapahtumaan. Mikään ei palanut ja talokin saatiin pystyyn. Mitä nyt pihat on kesken, mutta sehän on omakotitalossa ihan normaalia - me panostettiin lasten kanssa seiniin ja katsellaan niitä pihoja sitten myöhemmin.
tönö
 


Melkein yllättävä salikausi on avattu.

Täällä sitä ollaan, ihan mummona tänään herätty jo klo 04.00. Tunti meni pyöriessä ennen kuin luovutin ja nousin aamupuuhiin.

Salikausi on avattu eilen (ties monennenko kerran) ja kuinka mieletöntä olikaan palata tutulle ja turvallisen pikkuiselle kyläsalille. Mukaan lähti myös Personal Kiduttaja, joka sai osakseen ehkä vähän kyseenalaista palautetta.
Kehoitin vähemmän hienovaraisesti, kirosanojen siivittämänä kyseistä henkilöä lopettamaan mulle puhumisen ja ohjeiden antamisen - ja samalla tarvitsevani häntä kipeästi jatkossakin vastaavassa tehtävässä.
Eläköön naisen mieli (ja miehen kärsivällisyys) <3

Tänään tiedossa olisi spinning - laji jota vihaan sydämeni kyllyydestä ja yksinkertaisesti vain siitä syystä, että joka ikinen kerta 10 minuutin hikituskan jälkeen tulee valtavana yllätyksenä, että takana on vasta lämmittely. 

Koska levoton luonteeni vaatii kuitenkin vaihtelua, on salitreenin kylkeen otettava muitakin liikuntamuotoja.
Tässä kohtaa voidaankin iloita maalla asumisen hyvistä puolista - metsälenkit ja pulkkamäet <3
No joo, ennen niitä kutsuttiin "hauskanpidoksi" - nykyään ne on hyötyliikuntaa.

Pulkkalenkki

Peilin edessä on tehty taas uusia havaintoja. Reuhkahan kasvaa oikeesti!

Vasemmalla tilanne vuosi sitten ja oikealla tilanne nyt.

Muija itse vaan ei näemmä ole lärvistä päätellen muuttunut vuodessa yhtään mihinkään.

Kumpurintamalla pelkkää hyvää. Näyttäisi siltä, että kumpareet ovat vihdoin saavuttaneet "luonnollisen" tilansa ja olisivat valmiit vastaanottamaan loppusilauksen - eli nännit. 
Kilauttelin tänään sairaalalle, josko saisin jo lähetettä toimenpiteeseen. Homma etenee todennäköisesti keväämmällä, koska sain ajan kirurgin tapaamiseen helmikuuksi.
Eipä sillä niinkään kiire - harvemmin tulee kummut paljaana viuhdottua pitkin kyliä.

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle <3
Metsurihommia

Olipa kerran eevertti.

Teen varmaan jotain megaennätystä nyt lyhyen kirjoitusvälin suhteen, mutta niin oli tapahtumarikas päivä eilen, että on aivan tajuton polte tulla jakamaan tämä "ei mennyt niinkuin strömsössä" - vaihe elämästäni teillekin.

Siitäkin huolimatta, että eilen uhosin mielettömän toimivaa yhteistyötä minun ja uuden mustan kipponi välillä, otin kuitenkin bränikkään kulkupeliini myös vakuutuksen.
(päivän paras ja samalla yllättävin veto)

Kuinka ollakkaan töistä lähtiessäni tapahtui jotain mielenkiintoista (vaan ei kovin yllättävää).

Kohtasin jotain niinkin ihmeellistä kuin liikennevalot. Tämän häkkyrän punainen väri ei kuitenkaan herättänyt kipon kuskissa minkäänlaista vihiä siitä, että olisi tarpeen pysähtyä. Myöskään punaisiin valoihin jo pysähtynyt edellä ajava auto ei sekään laittanut vielä hälytyskelloja soimaan. 

Oikeastaan hälytyskellot (voi kai sitäkin jonkin sortin kilinäksikin kutsua) soivat vasta siinä kohtaa kun olinkin jo melko tiiviissä paketissa edellä ajavan takapuskurissa. Nappituntumaksikin kai kutsutaan.
Kyllä - rysäytin rekisterikilpeni leiman kauniisti edellä ajavan takakonttiin.
BOOM!

Pikku ehostuksen jälkeen kyllä se kippokin vielä kevään näkee.

Kuin ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin lopulta myös kotiin ja taisin mainita jotain jo ennakkoon siitä eilisillan ohjelmanumerostakin.
TATTADADAA! Saanen esitellä.....
musta lehmä
.....Kas - ystävämme musta lehmä tovereineen.

Jotta palaneen haju ei varmasti olisi kohdistunut vain keittiöön, oli myös mainio idea alkaa lämmittää puusaunaa avaamatta hormipeltiä. Koko talon kattava savustus oli taattu.

Niin että joko ne "Vuoden Eevertti" palkinnot oli jaossa?

Tänään vuorossa olisi piparkakkutalo - tuskin maltan odottaa.

Vain astmaa. Ja maalaisonnea.

Jumanpiude tämä elämähän on yhtä muutosten juhlaa.
Ostin kuulkaa elämäni ensimmäisen oman auton. Sellainen pieni ja söpö taloudellinen musta kippo - siinäpä nuo auton oleellisimmat tiedot.

Tosin pelkääjän paikalla istuneen herran vankka mielipide koskien ajotaitojani kuului kuitenkin seuraavasti: "Tämä auto ei kevättä nää."
Todellakin näkee. Me ajetaan kippanan kanssa auringonlaskuun ja sieltä vielä poiskin - me ollaan rautaa. <3

Käydessäni sumplimassa laina-asioita pankissa sain tietooni melkoisen infopaketin. Sen lisäksi että henki-, tai sairasvakuutuksista meikäläisen on turha enää haaveilla - on kaikenmaailman lainaturvatkin jo poissuljettu.
Pankkien ja vakuutusyhtiöiden papereissa mä kupsahdan käytännössä minä hetkenä hyvänsä. 

PYH!
Jonkinsortin vuosihuolto hoidettiin ainakin eilen käydessäni työterveyslääkärin vastaanotolla keuhkojen oirelujen vuoksi.
Lääkäri kuuli keuhkojen oikealta puolelta jonkinlaista "natinaa" mutta keuhkokuvat osoittivat tilanteen normaaliksi. 
Raportin tärkeimmät sanat: "Ei metastasointiin viittaavaa." <3
VAIN astmaa.

Paluumuutosta maalle on nyt kulunut viikko ja voi ettien että kuinka mä taas nautin. 
Enkä suinkaan ole ainoa. Kuvassa valtavan onnellinen spanieli.
onnellinen spanieli
Toisessa kuvassa lauantaiaamun puuhakasa (ja sen vieressä se täydellinen musta kippana).
Tämä on niitä maalaiselämän pikkujuttuja, joista nautin kovasti. <3


Ja halleluja - mun pikkusen levoton (mutta täydellinen) joulupuu on (vihdoinkin lapsityövoimalla) rakennettu!
En tiedä muista, mutta meidän kuusenkoristelu ei mennyt kuten elokuvissa on tapana - joissa lapset on iloisia, vanhemmat on iloisia - joululaulujen kauniisti soidessa taustalla. On naurua ja tunnelmaa.

VÄÄRIN.
Tämä kuusipuu rakennettiin pirun kiukkusella energialla puun koostuessa liian monesta, kimalletta joka puolelle tiputtelevasta oksasta. Palloista puuttui tietysti nartsat ja näillä nakkisormilla niiden väkertäminen oli melkoisen tuskan takana.
Lasten malttamattomuus kohosi uskomattomiin lukemiin ja aika samoissa lukemissa oli myös äidin pinna.
Jotta ei täällä nyt niin iloista muijaa aina olla.

Loppu hyvin kaikki hyvin eikä kukaan vahingoittunut (henkisestikään) tilanteessa. Rakkauttakin riitti taas lopulta kaikilla <3
oi kuusipuu
 Pikkujoulutkin ovat nyt takana ja mekko pysyi kuin pysyikin päällä kokonaisen vesiselvän illan ajan, joten ei kumpukatastrofiraportoitavaa. Viuh!
pikkuisia jouluja
Tänään ohjelmassa olisi "stressitöntä" piparinpolttamista.
Tuskin maltan odottaa.... <3

P.S. 
Kanssasi -Kampanjan tilateos "5000" nähtävillä Helsingin Kirjasto 10:ssä vielä 31.12.2014 saakka. Tule ja kirjoita viestisi rintasyöpään sairastuneelle <3 
Kampanjan kulkua voi seurata Facebookissa klikkaamalla TÄSTÄ

Mä maalaistyttö oon (mut en laita suihketta kainaloon koska sekin aiheuttaa kuulemma syöpää)

Täällä sitä taas ollaan - maaseudulla. Rauha, hiljaisuus, pimeys.
Ja paskat!
Sen sijaan talo on täytetty valtavalla määrällä äänekästä (jopa kiukunomaista) vääntöä kodin sisustuksesta, takan oikeaoppisesta sytytystavasta sekä pyhän keittiön järjestelystä. Sinne ei mulla ole tällä hetkellä mitään asiaa, mutta tilanteen tasaamiseksi aion pitää visusti kaikki oikeudet talon pöllöihin sekä kynttiläkokoelmaan - sekä niiden sijaintiin.
 
Nyt kun talon toinen mielipide on paennut punttisalille, päätin itse hankkia sen rauhan ja tunnelman, jota olen "persoonallisessa" vuokra-asunnossani jo kauan kaipaillut.
Takkatuli, villasukat, joululaulut ja kynttilät (15 kappaletta) <3
 
<3
Alan myös pikkuhiljaa siirtymään joulumielelle ja kipasin pikku ostoksilla.
 
<3
Mieleni tekisi jo koristella tuo nurkassa huuteleva valkoisen täydellinen kuusi, mutta koska lapset tulevat luokseni vasta muutaman päivän kuluttua, tekisin äidillistä syntiä.
Harkitsin kuitenkin jo vakavasti kuusen koristelua ja taas purkua ennen kuin lapset saapuvat.
Siksi ja koska. Ja siksi.
 
Pikkujoulukauteenhan kuuluu perinteisesti vuosittainen pikkujoulumekon hankinta.
 (Tässä kohtaa joku mieshenkilö kysyy kuitenkin, että miksi edellisvuoden mekko ei käy ja vastaus on hyvin yksinkertainen: "Siksi ja koska. Ja siksi". NIH!)
Tämä olikin sitten ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun valitsin mekkoja KAHDEN KUMMUN KANSSA. Herranen aika miten helppoa oli löytää täydellinen mekko verrattuna viime vuoteen.
 
pikkujoulumekko
Siinä se on. Mekko, jota päin en voinut edes katsoa viime vuonna.
Toinen puoli olisi jäänyt typötyhjilleen eikä mekko olisi pysynyt edes halutussa paikassa.
Vaikka olisinkin vuosi sitten uhmannut yksitissisyyttäni ja päätynyt tällaiseen mekkoon, niin juuri meikäläisen tuurilla kumartuessani pikkujoulupöydässä noukkimaan jotakin todella tärkeää, olisin onnistunut varmasti hulauttamaan irtoproteesin jonkun drinkkilasiin.
Mieletön tilanne: "Anteeksi - tipautin vain tissini glögiisi. Merry Christmas!"
Tänä vuonna tilanne on eri. Yläosa täyttyy kahdesta kohtaa <3
Eläköön kummut (ja turhamaisuus).
 
On tullut se hetki eteen, että olisi aika kipasta lääkärin vastaanotolla. Keuhkot ovat olleet kovilla sen jälkeen kun sain flunssan muutama viikko sitten. Nyt olen ollut terveenä jo pari viikkoa, mutta keuhkojen tila jäi ikään kuin flunssan tielle.
Nämä on niitä hetkiä kun en saa aikaiseksi soittaa mihinkään. Vaikka tiedän, että astmalääkitykseni pitänee ilmeisesti vain päivittää - silti jännittää.
Aina sitä väkisinkin käy mielessä syövän mahdollisuus. Ei pahasti mutta joskus.
Täten otan itseäni niskasta kiinni ja PÄÄTÄN soittaa lääkäriin huomenna.
Niin hullua kuin se onkin, toivon sydämeni pohjasta, että astma on "vain" pahana. Kunhan ei syöpää.
 
Tästä aiheesta äärimmäisen hieno kirjoitus Tiina Aaltoselta <3
 
 
Hitokseen ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3


Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...