Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Kriisistä kriisiin.

2. Vuosikontrolli takana ja mukaani uutena tietona tarttui oikeastaan vain raportti kummuista:  "Nämä ovat liian pinkeät mammografiaan.".
Jatkoseuranta hoidetaan siis pelkän ultraäänen turvin, joka kyllä lämmittää omaa mieltäni melkoisesti.  Omien mammografiakokemusteni perusteella voisin melkein väittää, että näidenkin kumpujen pienet implantit kokisivat elämänsä räjähdyksen joutuessaan niiden armottomien lasilevyjen väliin. Siinä puristuksessa nimittäin tuhdimmatkin kummut alkaa muistuttaa lähinnä lättytaikinaa. *puistatus*
Mutta sitten pikkusen kilahtaneeseen arkeen.
Aamut aloitetaan hellyydellä ja kahvilla, jotta saadaan päivät positiivisesti käyntiin. 
Tosin siinä, missä tämä karvaturre on nostanut eräänkin kerran meikäläisen sohvalta rypemästä lenkille, on samainen rontti onnistunut vastapainoksi myös sulkemaan poistumistiet tarpeen vaatiessa. Väylä avataan, jos spanieli pääsee mukaan.
Olen pitänyt itseni kiireisenä, jotta ei tarvitse istua alas vain mietiskelemään. (…

Malja ystävyydelle.

Seuraa tunnustus. Itsekuririntamalla on tapahtunut ratkeaminen. Alku oli NIIN lupaava (kuten aina) ja tein jopa oman elämäni historiaa menemällä elokuviin ILMAN NAMIA - ja vieläpä yksin.
Tästä se alamäki sitten alkoikin. Mäkkärin luukun kautta kotiin ja pieni lipsahdus irtokarkkipussille. Litsari poskelle ja uuteen nousuun! 
Mutta viis ruokavalioista ja treeneistä. Nyt on elämässä tärkeämpiäkin asioita.

Olen aiemminkin vouhkannut ystävyyden tärkeydestä ja nyt aion tehdä sen taas. Tiedättehän sen tunteen, kun yritätte ystävien kanssa kokoontua yhteen, mutta yhteisen päivän löytäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön haaste?
Kokemuksesta voin kertoa, että se ei vaadi kuin yhden sydänsurun aiheuttaman romahduksen, ja ystävät on siinä - parin tunnin varoitusajalla.
"Ystäväsi huolehtii kun askelees on hatarat Elämässä pitää kii jos sen päältä putoat"
En voi kylliksi kiittää teitä murut <3  (Ja vaikka viini onkin ystävä, kiitokseni ei ollut tarkoitettu suoranaisesti sille)

Hitok…

Simsalabim - Ja tykit katos!

HÄLYTYS! Pyhät kummut pienenee! Eikä mun tykit ehtineet nähdä edes bikinikautta!!
 Kumpulaboratoriossa tehdyn havainnon mukaan turvotus on reilusti laskenut ja "luonnollinen pehmeys" saapunut keskuuteemme. Liikettä myös havaittavissa sormella tökättäessä.
No tiedossahan oli, että selästä otettujen kielekkeiden tarkoitus on elää myös muun kropan mukaan; Jos syön itseni isommaksi, kummutkin saavat osansa. Ja taas vaihtoehtoisesti pienenevät mahdollisen luihustumisen myötä. Jos nämä kummut kuitenkin ovat yhtä levottomat kuin kantajansa mieli, niin vielä en lähtisi juhlimaan lopputuloksella - se tulos selvinnee nimittäin vasta kun sydänkäyrä on suora.
Ei suoristeta sitä käyrää nyt kuitenkaan vielä, joten terveysrintamalla menee erinomaisesti - ei lipsumisia. En saata edes uskoa, että olen pysynyt päätöksessäni jo kolmenkymmenenseitsemän tunnin ajan. Halleluja ja rasti seinään.
Aamulenkkikin suoritettu uskollisesti terapiaakin hyvin läheisesti muistuttavassa seurassa (kiitos ja …

maanantai on aina hyvä päivä aloittaa.

Moneskohan kerta toden sanoo, mutta tänään (yllättäen maanantaina) olen päättänyt ottaa itseäni jälleen niskasta kiinni. Viikonlopun herkut pyrkivät korvista(kin) ulos, eikä yhä vain alaspäin valuvat pakaratkaan järin innokkailta nykytilanteesta näytä. Tilanne vaatii toimenpiteitä!
Aamu siis aloitettu kävelylenkillä, motivaation keräyksellä ja ruokavalion uudelleen suunnittelulla.
Nää alkuinnostukset on niin mahtavia (ja niin nähty).
Aivan täpinöissä laadin tulevan kauppalistan, marssin kauppaan määrätietoisesti ja tunnen suurta ylpeyttä kävellessäni karkkihyllyn OHI pysähtymättä.
Kassalla tyytyväisyys kasvaa, kun omasta korista löytyy vain vihanneksia, kanaa, rahkaa, marjoja, pähkinöitä, kananmunia jamitänäitänyton.
Naapurin korissa on herkkuja - hyihyi ja valtava määrä paheksuntaa.

Kotona aloitan kokkailun välittömästi (mm. kuvassa näkyvän näkkärin) ja muistan taas miten terveellisestäkin saa hyvää - kunhan ei vaan ole kiire.

KIIRE - Siinäpä tuo kaiken paha alku ja juuri. (Ja laisk…

Treenimuija - tai sitten ei.

Piipahdin tänään taas kirurgin pikaisella vastaanotolla vaihtamassa haavateipit ja tsekkauttamassa mahdolliset nestekertymät. Haavat on parantuneet mallikkaasti eikä nestettä ole enää kertynyt. Tilanne siis huippu hyvä! <3
Kirurgin vastaanoton jälkeen pääsin fysioterapeutin runnottavaksi. Voi sitä kipua ja tuskaa, mutta kun kainalon imusuonet sanoivat NAPS, kipu ja kiristys olivat tipotiessään. Täydellistä! Nyt vain uusilla jumppaohjeilla viikko eteenpäin ja sitten uudelleen tuohon ihanan kamalaan käsittelyyn.
No mutta olipa kerran yksi sunnuntainen iltapäivä, kun eräs nimeltämainitsematon, leikkauksesta toipuva (malttamaton) muija päätti pukea lenkkikamat ylle ja porskuttaa ulkoilmaan tarmoa täynnä. 
Neljän kilometrin tarpomisen jälkeen vastaan tuli jotain mahtavaa.
Ei liene epäselvää, että tämä sama nimeltämainitsematon pjönttö näki edessään mielettömän motivaation ja suunnitteli jo mielessään nousevansa nämä neljäsataakaksikymmentäkuusi rappusta useampaan kertaan, useammalla er…

Ei syöpää.

Kirurgin tapaaminen meni perjantaina erittäin positiivisissa tunnelmissa.
Sain heti tapaamisen alussa huojentavat uutiset - poistetusta rinnasta ei löytynyt syöpää!!!!!

Ihan niin yksinkertaisilla uutisilla ei kuitenkaan päästy. Rinnasta oli löytynyt harvinaislaatuinen (aika yllättävää tälle maanantaikappaleelle) kasvain, joka tällä hetkellä oli hyvälaatuinen, mutta olisi ajan kanssa mahdollisesti muuttunut pahalaatuiseksi. (Monitaitoinen pirulainen)
Tässä kohtaa en voi kuin huokaista helpotuksesta ja olla onnellinen, että päädyin terveen rinnan poistoon ja tuntea suurta kiitollisuutta näitä ammattilaisia kohtaan, jotka puolsivat toivettani.
<3
Käynnin lopuksi kirurgi tarkisti vielä leikkaushaavat ja punkteerasi selästä kertynyttä nestettä pois. Sain myös ajan fysioterapeutille kiristyksien,sekä onnettomien liikeratojen vuoksi.

Poistuessani vastaanotolta hoitajalla oli Roosanauhapäivän kunniaksi yllätys.
Tällainen aivan ihana Liv Box -kauneuspaketti, joita ymmärtääkseni jakoivat ri…

Mieltä nostattava pöllöalttari ja vähän lööppejä.

Uskomatonta mutta totta, alan pikkuhiljaa tottumaan selällään nukkumiseen. En kuitenkaan niin paljon, että tämän pakollisen kuukauden jälkeen siitä tulisi tapa, mutta kuitenkin sen verran, että saan jo nukuttua yllättävän hyvin (ilman lääkebuusteja).
Eilisaamu alkoi supermukavasti kävelylenkin merkeissä ja paluumatkalla vastaani köpötteli melkoinen näky. Vähän erilainen metsätyöryhmä! Kaupunkimme suorittaa hakkuutöitä lähialueella ja perinteisten meteliä pitävien (ja saastuttavien) hässäköiden sijaan hakkuutöitä suorittikin tällainen vähän luontoystävällisempi menopeli. Tulin ihan valtavan hyvälle tuulelle tästä näystä. Melkein epätodellisen ihanaa (ja ennenkaikkea nerokasta) <3

Tänään sen sijaan lampsin aamulla poikkeuksellisesti aamukahville kahvilaan ja silmilleni hyppäsi melkoisen tutunnäköinen kuva.


Juttu ei siis suinkaan ole _minusta_ vaan käsittelee syöpähoitoja, mutta tuota Merja Yeungin ottamaa kuvaa oltiin käytetty nyt uudemman kerran kyseisen lehden jutussa.

Kyllä siinä…

Syksyiset semipööfektit päivitykset

Niin karvaturri on saapunut kotiin ja ensimmäinen rauhallinen kävely suoritettu kunnialla! Eipä vaan meinannut otusta omakseen tunnistaa, kun oli turkki kynitty niin vimpan päälle. Nythän se näyttää ihan englanninspringerspanielilta - Hannu Karpon levottoman karvahatun sijaan. Kiitos Susann <3
Elämme jälleen jännittäviä aikoja (vaikka jotenkin taas kuvittelin niidenkin olevan jo tältä osaa ohi.) Keskustelin tänään kirurgini kanssa (perjantain) tulevasta käynnistä ja tiedustelin mitä käynti koskee. Asia koskee patologin vastausta nyt poistetun rinnan tutkitusta kudoksesta. Rinnastahan tosiaan löytyi jotakin "muutoksia" ennen leikkausta, jotka nyt sitten on tutkittu. Kirurgi kertoi, että heillä on huomenna jonkin sortin "kokous" asian tiimoilta, jossa kokoontuu sekä syöpälääkäri, patologi, että kirurgi.  Omaan korvaani tämä kuulostaa vakavalta, mutta kirurgi kyllä sanoi tämän olevan ihan normaali käytäntö. Mikä sitten on normaalia - se selvinnee myöhemmin :) Perj…

Ja aina vaan paranee.

Viime torstai osoittautui loisto päiväksi, sillä pääsin vihoviimeisestä dreeniletkusta eroon. Haavapolilla vetivät letkun suit sait sukkelaan ihon alta ja olosta tuli hirvittävän kivun jälkeen hyvinkin vapautunut.
Muutenkin toipuminen on edennyt uskomatonta vauhtia ja siitä on syytä olla kiitollinen. Kipulääkkeet ja antibiootit ovat myös historiaa - näistä epämiellyttävistä ilta-annoksista puhumattakaan.. Vaikka toipuminen eteneekin ja lääkkeet ovat jääneet päiväjärjestyksestä pois, ei olo suinkaan ole vielä "normaali." Väsymyksen lisäksi yhä tuntuu, kuin ylleni olisi puettu panssariliivi - joka puolelta kiristää ja yläkropan liikkuminen tuntuu tönköltä. Käsien liikeradat ovat olemattomat, eikä nopeat liikkeet vain kertakaikkisesti suju. 
Pötkötellessä on turha haaveilla kylkiasennosta - selällään on oltava vaikka miten puuduttaisi.  Ja selkäasentohan tietää puutumisen lisäksi myös melkoisen epäilyttävän näköistä kampausta takaraivolla.
Yhä tulee kurkittua paidankin alle ja…