Siirry pääsisältöön

Vain astmaa. Ja maalaisonnea.

Jumanpiude tämä elämähän on yhtä muutosten juhlaa.
Ostin kuulkaa elämäni ensimmäisen oman auton. Sellainen pieni ja söpö taloudellinen musta kippo - siinäpä nuo auton oleellisimmat tiedot.

Tosin pelkääjän paikalla istuneen herran vankka mielipide koskien ajotaitojani kuului kuitenkin seuraavasti: "Tämä auto ei kevättä nää."
Todellakin näkee. Me ajetaan kippanan kanssa auringonlaskuun ja sieltä vielä poiskin - me ollaan rautaa. <3

Käydessäni sumplimassa laina-asioita pankissa sain tietooni melkoisen infopaketin. Sen lisäksi että henki-, tai sairasvakuutuksista meikäläisen on turha enää haaveilla - on kaikenmaailman lainaturvatkin jo poissuljettu.
Pankkien ja vakuutusyhtiöiden papereissa mä kupsahdan käytännössä minä hetkenä hyvänsä. 

PYH!
Jonkinsortin vuosihuolto hoidettiin ainakin eilen käydessäni työterveyslääkärin vastaanotolla keuhkojen oirelujen vuoksi.
Lääkäri kuuli keuhkojen oikealta puolelta jonkinlaista "natinaa" mutta keuhkokuvat osoittivat tilanteen normaaliksi. 
Raportin tärkeimmät sanat: "Ei metastasointiin viittaavaa." <3
VAIN astmaa.

Paluumuutosta maalle on nyt kulunut viikko ja voi ettien että kuinka mä taas nautin. 
Enkä suinkaan ole ainoa. Kuvassa valtavan onnellinen spanieli.
onnellinen spanieli
Toisessa kuvassa lauantaiaamun puuhakasa (ja sen vieressä se täydellinen musta kippana).
Tämä on niitä maalaiselämän pikkujuttuja, joista nautin kovasti. <3


Ja halleluja - mun pikkusen levoton (mutta täydellinen) joulupuu on (vihdoinkin lapsityövoimalla) rakennettu!
En tiedä muista, mutta meidän kuusenkoristelu ei mennyt kuten elokuvissa on tapana - joissa lapset on iloisia, vanhemmat on iloisia - joululaulujen kauniisti soidessa taustalla. On naurua ja tunnelmaa.

VÄÄRIN.
Tämä kuusipuu rakennettiin pirun kiukkusella energialla puun koostuessa liian monesta, kimalletta joka puolelle tiputtelevasta oksasta. Palloista puuttui tietysti nartsat ja näillä nakkisormilla niiden väkertäminen oli melkoisen tuskan takana.
Lasten malttamattomuus kohosi uskomattomiin lukemiin ja aika samoissa lukemissa oli myös äidin pinna.
Jotta ei täällä nyt niin iloista muijaa aina olla.

Loppu hyvin kaikki hyvin eikä kukaan vahingoittunut (henkisestikään) tilanteessa. Rakkauttakin riitti taas lopulta kaikilla <3
oi kuusipuu
 Pikkujoulutkin ovat nyt takana ja mekko pysyi kuin pysyikin päällä kokonaisen vesiselvän illan ajan, joten ei kumpukatastrofiraportoitavaa. Viuh!
pikkuisia jouluja
Tänään ohjelmassa olisi "stressitöntä" piparinpolttamista.
Tuskin maltan odottaa.... <3

P.S. 
Kanssasi -Kampanjan tilateos "5000" nähtävillä Helsingin Kirjasto 10:ssä vielä 31.12.2014 saakka. Tule ja kirjoita viestisi rintasyöpään sairastuneelle <3 
Kampanjan kulkua voi seurata Facebookissa klikkaamalla TÄSTÄ

Kommentit

  1. On sulla niin hauskat postaukset että ei voi hymyilemättä lukea. Ihanaa teillä on valkoinen maa :-) täällä Turussa ei ole tietoakaan lumesta:-(. Kaunis mekko ja nätti tytteli oot muutenkin. Hienohan siitä kuusesta tuli. Mukavaa joulun alus aikaa sinulle ja perheellesi. Innolla odottelen uutta postausta. T: Rintsari muija turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanista sanoistasi <3 Valtavan ihanaa joulun odotusta! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …