Olipa kerran eevertti.

Teen varmaan jotain megaennätystä nyt lyhyen kirjoitusvälin suhteen, mutta niin oli tapahtumarikas päivä eilen, että on aivan tajuton polte tulla jakamaan tämä "ei mennyt niinkuin strömsössä" - vaihe elämästäni teillekin.

Siitäkin huolimatta, että eilen uhosin mielettömän toimivaa yhteistyötä minun ja uuden mustan kipponi välillä, otin kuitenkin bränikkään kulkupeliini myös vakuutuksen.
(päivän paras ja samalla yllättävin veto)

Kuinka ollakkaan töistä lähtiessäni tapahtui jotain mielenkiintoista (vaan ei kovin yllättävää).

Kohtasin jotain niinkin ihmeellistä kuin liikennevalot. Tämän häkkyrän punainen väri ei kuitenkaan herättänyt kipon kuskissa minkäänlaista vihiä siitä, että olisi tarpeen pysähtyä. Myöskään punaisiin valoihin jo pysähtynyt edellä ajava auto ei sekään laittanut vielä hälytyskelloja soimaan. 

Oikeastaan hälytyskellot (voi kai sitäkin jonkin sortin kilinäksikin kutsua) soivat vasta siinä kohtaa kun olinkin jo melko tiiviissä paketissa edellä ajavan takapuskurissa. Nappituntumaksikin kai kutsutaan.
Kyllä - rysäytin rekisterikilpeni leiman kauniisti edellä ajavan takakonttiin.
BOOM!

Pikku ehostuksen jälkeen kyllä se kippokin vielä kevään näkee.

Kuin ihmeen kaupalla pääsin kuitenkin lopulta myös kotiin ja taisin mainita jotain jo ennakkoon siitä eilisillan ohjelmanumerostakin.
TATTADADAA! Saanen esitellä.....
musta lehmä
.....Kas - ystävämme musta lehmä tovereineen.

Jotta palaneen haju ei varmasti olisi kohdistunut vain keittiöön, oli myös mainio idea alkaa lämmittää puusaunaa avaamatta hormipeltiä. Koko talon kattava savustus oli taattu.

Niin että joko ne "Vuoden Eevertti" palkinnot oli jaossa?

Tänään vuorossa olisi piparkakkutalo - tuskin maltan odottaa.

2 kommenttia:

  1. Reps :D Kiitos illan nauruista..

    VastaaPoista
  2. voi että oli hauska kuvaelma yhelle päivälle,mutta sitä joskus sattuu ,kyllä minulla oli iloinen lukuhetki,kiitos
    T: Aljuska

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...