Siirry pääsisältöön

Melkein yllättävä salikausi on avattu.

Täällä sitä ollaan, ihan mummona tänään herätty jo klo 04.00. Tunti meni pyöriessä ennen kuin luovutin ja nousin aamupuuhiin.

Salikausi on avattu eilen (ties monennenko kerran) ja kuinka mieletöntä olikaan palata tutulle ja turvallisen pikkuiselle kyläsalille. Mukaan lähti myös Personal Kiduttaja, joka sai osakseen ehkä vähän kyseenalaista palautetta.
Kehoitin vähemmän hienovaraisesti, kirosanojen siivittämänä kyseistä henkilöä lopettamaan mulle puhumisen ja ohjeiden antamisen - ja samalla tarvitsevani häntä kipeästi jatkossakin vastaavassa tehtävässä.
Eläköön naisen mieli (ja miehen kärsivällisyys) <3

Tänään tiedossa olisi spinning - laji jota vihaan sydämeni kyllyydestä ja yksinkertaisesti vain siitä syystä, että joka ikinen kerta 10 minuutin hikituskan jälkeen tulee valtavana yllätyksenä, että takana on vasta lämmittely. 

Koska levoton luonteeni vaatii kuitenkin vaihtelua, on salitreenin kylkeen otettava muitakin liikuntamuotoja.
Tässä kohtaa voidaankin iloita maalla asumisen hyvistä puolista - metsälenkit ja pulkkamäet <3
No joo, ennen niitä kutsuttiin "hauskanpidoksi" - nykyään ne on hyötyliikuntaa.

Pulkkalenkki

Peilin edessä on tehty taas uusia havaintoja. Reuhkahan kasvaa oikeesti!

Vasemmalla tilanne vuosi sitten ja oikealla tilanne nyt.

Muija itse vaan ei näemmä ole lärvistä päätellen muuttunut vuodessa yhtään mihinkään.

Kumpurintamalla pelkkää hyvää. Näyttäisi siltä, että kumpareet ovat vihdoin saavuttaneet "luonnollisen" tilansa ja olisivat valmiit vastaanottamaan loppusilauksen - eli nännit. 
Kilauttelin tänään sairaalalle, josko saisin jo lähetettä toimenpiteeseen. Homma etenee todennäköisesti keväämmällä, koska sain ajan kirurgin tapaamiseen helmikuuksi.
Eipä sillä niinkään kiire - harvemmin tulee kummut paljaana viuhdottua pitkin kyliä.

Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle <3
Metsurihommia

Kommentit

  1. Jep, hiukset kasvaa todella vauhdikkaasti. Mulla loppu sytot juhannuksena ja nyt on sellanen karvalakki jo päässä ja vieläpä kiharoiden kanssa. En ole leikannut sitä kertaakaan ja nyt olen menossa keskiviikkona karvurille jotain mallia leikkuuttamaan ja jonkun värin laittamaan. Sunnuntaina pitäis laivalle mennä niin tarttis näyttää vähän ihmiseltä. Onko teillä lunta vieläkin? :-) se on niin harvinainen näky täällä meillä. Vettä vaan sataa joka päivä. T: Rintsari Turusta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …