Mä maalaistyttö oon (mut en laita suihketta kainaloon koska sekin aiheuttaa kuulemma syöpää)

Täällä sitä taas ollaan - maaseudulla. Rauha, hiljaisuus, pimeys.
Ja paskat!
Sen sijaan talo on täytetty valtavalla määrällä äänekästä (jopa kiukunomaista) vääntöä kodin sisustuksesta, takan oikeaoppisesta sytytystavasta sekä pyhän keittiön järjestelystä. Sinne ei mulla ole tällä hetkellä mitään asiaa, mutta tilanteen tasaamiseksi aion pitää visusti kaikki oikeudet talon pöllöihin sekä kynttiläkokoelmaan - sekä niiden sijaintiin.
 
Nyt kun talon toinen mielipide on paennut punttisalille, päätin itse hankkia sen rauhan ja tunnelman, jota olen "persoonallisessa" vuokra-asunnossani jo kauan kaipaillut.
Takkatuli, villasukat, joululaulut ja kynttilät (15 kappaletta) <3
 
<3
Alan myös pikkuhiljaa siirtymään joulumielelle ja kipasin pikku ostoksilla.
 
<3
Mieleni tekisi jo koristella tuo nurkassa huuteleva valkoisen täydellinen kuusi, mutta koska lapset tulevat luokseni vasta muutaman päivän kuluttua, tekisin äidillistä syntiä.
Harkitsin kuitenkin jo vakavasti kuusen koristelua ja taas purkua ennen kuin lapset saapuvat.
Siksi ja koska. Ja siksi.
 
Pikkujoulukauteenhan kuuluu perinteisesti vuosittainen pikkujoulumekon hankinta.
 (Tässä kohtaa joku mieshenkilö kysyy kuitenkin, että miksi edellisvuoden mekko ei käy ja vastaus on hyvin yksinkertainen: "Siksi ja koska. Ja siksi". NIH!)
Tämä olikin sitten ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun valitsin mekkoja KAHDEN KUMMUN KANSSA. Herranen aika miten helppoa oli löytää täydellinen mekko verrattuna viime vuoteen.
 
pikkujoulumekko
Siinä se on. Mekko, jota päin en voinut edes katsoa viime vuonna.
Toinen puoli olisi jäänyt typötyhjilleen eikä mekko olisi pysynyt edes halutussa paikassa.
Vaikka olisinkin vuosi sitten uhmannut yksitissisyyttäni ja päätynyt tällaiseen mekkoon, niin juuri meikäläisen tuurilla kumartuessani pikkujoulupöydässä noukkimaan jotakin todella tärkeää, olisin onnistunut varmasti hulauttamaan irtoproteesin jonkun drinkkilasiin.
Mieletön tilanne: "Anteeksi - tipautin vain tissini glögiisi. Merry Christmas!"
Tänä vuonna tilanne on eri. Yläosa täyttyy kahdesta kohtaa <3
Eläköön kummut (ja turhamaisuus).
 
On tullut se hetki eteen, että olisi aika kipasta lääkärin vastaanotolla. Keuhkot ovat olleet kovilla sen jälkeen kun sain flunssan muutama viikko sitten. Nyt olen ollut terveenä jo pari viikkoa, mutta keuhkojen tila jäi ikään kuin flunssan tielle.
Nämä on niitä hetkiä kun en saa aikaiseksi soittaa mihinkään. Vaikka tiedän, että astmalääkitykseni pitänee ilmeisesti vain päivittää - silti jännittää.
Aina sitä väkisinkin käy mielessä syövän mahdollisuus. Ei pahasti mutta joskus.
Täten otan itseäni niskasta kiinni ja PÄÄTÄN soittaa lääkäriin huomenna.
Niin hullua kuin se onkin, toivon sydämeni pohjasta, että astma on "vain" pahana. Kunhan ei syöpää.
 
Tästä aiheesta äärimmäisen hieno kirjoitus Tiina Aaltoselta <3
 
 
Hitokseen ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...