Kel onni on...

Jumanpuudeli nyt se joulu on jo takana!
Eipä sitä ihan valtavia määriä ehtinyt stressaamaan, kun ei asiaa sen enempää ajatellutkaan etukäteen. Vaan kyllä se silti on jokseenkin helpotus että seuraavaan on taas vuosi aikaa.

28 aikaisempaa vuotta olen viettänyt perinteistä joulua vanhempieni luona ja niin tein myös tänäkin vuonna. Äitini on "ei ihan vain pikkusen kilahtanut, vaan aivan järjettömän kilahtanut" -jouluihminen.
Olen yrittänyt monesti ihmisille kertoa, miten lapsuudenkotini on joka vuosi koristeltu viimeistä piirua myöten Jouluksi ISOLLA JIILLÄ.
Annetaanpa pieni esimerkki äidin ja iskän jouluisesta keittiön ikkunasta. Ja sen verran mainittakoon, että näihin ns. "tykkäämispipareihin" on myös lapsien (puolisoineen) ja lastenlapsien lisäksi päätyneet myös koirat sekä exät (mikäli yhteisiä lapsia) uusine puolisoineen.

Tykkäämispiparit
Jos luulitte, että tämä oli Joulua isolla JIILLÄ - olitte väärässä. Tänä vuonna äiti meinaan räjäytti potin - väkertämällä tonttulakit myös ÖLJYILLE ja KASTIKKEILLE.

Jouluinen öljyperhe
Kiitos äiti jälleen täydellisestä Joulusta - ja hyvistä nauruista.
<3

Eilen siinä yhteisen pöydän ääressä istuessa tuli taas hoksattua, miten hitokseen suuri onni mulla on hyppysissä.
Meidän perheellä on yksi valtavan iso rikkaus (ja voimavara) joka oli itseasiassa mun syöpätaipaleenkin henkinen pelastus.
Kyky nauraa itselle ja omille heikkouksille. (Ja sille perkeleen syövälle)

Meidän perheessä huumori on ronskia ja piikittely kuuluu vahvasti yhteisiin hetkiin, joissa jokainen saa kyllä osansa.
En tiedä kasvatettiinko meidät naljailevassa ympäristössä, vai tuliko meistä lapsista vaan sattumalta harvinaisen **ttumaisia, mutta rikkaudeksi se luokiteltakoon.
Hymyä, naurua ja iloa ei tästä kokoonpanosta puutu ja siitä olen enemmän kuin onnellinen <3


P.S. Joulu vei peekele mun äänen - ettei olis joku vihje?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...