Siirry pääsisältöön

Joulu tulee - mikä yllätys.

Eilen käyty PT -tapaamisessa ja kuinka ollakaan Inbody mittaus ei antanut mitenkään imartelevia tuloksia. Juu, ei sitä rasvaa liikaa ole, mutta eipä liiemmin lihastakaan.
Nyt painoa vaan nousuun ja lihasta kehiin!
Jatkan jo vuosi sitten laadittua nelijakoista ohjelmaa sen monipuolisuuden vuoksi, joten katsotaan miten muijan käy.
 
Pukuhuoneessa kotiin lähtiessäni pääsin osoittamaan taas loputtoman älykkyyteni kanssatreenaajille riisuessani salikengät jalasta ja pukiessani ne siltä istumalta myös takaisin. Siinä sitten salikengät jälleen jalassa ihmettelin että mikä meni vikaan.
 
Toissapäiväinen spinning -kokemus oli huomattavasti aikaisempia positiivisempi. Ehkä jopa siitä syystä, että pysyin hengissä koko "tunnin" ajan sekä onnistuin saamaan pyörän päälle jonkin sortin hikilammikonkin. Naapurin pyörään sellaista ei ilmestynyt 45 minuutin tunnin aikana.
Hyvän musiikin ja hyvän draivin myötä aion mennä kokemaan tämän uudelleen. <3
 
Nyt on vähän sellainen olo, että jos joulua saisi työnnettyä aavistuksen kauemmas niin sen tekisin. Yhden ainoan paketin olen ostanut ja jotenkin alkaa tuntumaan että aika (ja raha) loppuu kesken - kuten joka vuosi.
Hatunnosto teille, jotka jo kesällä osaatte valmistautua tähän joka vuosi saapuvaan tapahtumaan. Itselleni se tulee joka vuosi yhtä yllätyksenä - kuten oikeastaan kaikki kalenteriinkin kirjattu (tai sinne kirjaamatta jäänyt)
 
Jokainen tämän muijan tunteva tietää, että pelkästään normaali sovittu tapaaminen vaatii vähintään kolmea muistutusta samaisen viikon aikana ja jotta voidaan varmistuksenvarmistua kyseisen muijan läsnäolosta sovittuna ajankohtana, olisi muistutussoitto n. tuntia ennen tapaamista lähes välttämättömyys.
Jos vuoden hajamielisin, levottomin ja ailahtelevin -palkinnot olisi jaossa - pokkaisin ne takuuvarmasti vuosi toisensa jälkeen.
 
Mutta mitä tuli meidän piparkakkutalo -valmisteluihin niin uskokaa tai älkää mitään katastrofaalista ei päässyt tapahtumaan. Mikään ei palanut ja talokin saatiin pystyyn. Mitä nyt pihat on kesken, mutta sehän on omakotitalossa ihan normaalia - me panostettiin lasten kanssa seiniin ja katsellaan niitä pihoja sitten myöhemmin.
tönö
 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …