Alku aina hankalaa, lopussa epätoivokin seisoo....

Ääni alkaa pikkuhiljaa palautumaan (sori kaverit) ja uskaltauduinkin tänään piiskaamaan joulupöhöjä salitreenillä.
Treeni kulki vähän laiskahkonlaisesti mutta se olikin treenitauon jälkeen odotettavissa. 
Tarkoitus olisi nyt tähdätä 4 krt / viikko treeneihin ja mitalit kyllä lähtee jakoon jos saan tämän onnistumaan kaiken muun arjen hulinan keskellä. 
Lienee siis aika opetella suunnitelmallisuutta.

Sain mörökölliltä pientä lisämotivaatiota treeneihin. Taivaallisen makuista palkkaria ja täydellisen näköiset smart shakerit <3
<3
Nyt hankintaan lähtee vielä vetoremmit (ettei vaan jostain löytyis turkoosinsävyisiä..... ?) koska puristusvoima ei kertakaikkisesti riitä mm. maastavetoihin. (Kuulostipa ammattimaiselta)

Vuosi lähenee jälleen loppujaan ja taas olisi ensi vuodeksi toiveessa vähemmän tapahtumarikas aikakausi. 
Tällä luonteella se tuskin lienee kuitenkaan mahdollista.
Siinä vaiheessa kun meikäläisen elämässä lakkaa tapahtumasta, olkaa hyvät ja tarkistakaa pulssi.

Ikäväkseni joudun aloittamaan nimittäin uuden vuoden mitä todennäköisimmin pikku paniikilla. 
Löysin eilen patin "terveen puolen" kainalon ja rinnan välimaastosta.
Patti muistuttaa näppituntumalla aika paljon imusolmuketta, mutta se on ilmestynyt siihen kuin Jeesus paahtoleipään konsanaan. (Siis yllättäen.)
Huomenna ohjelmassa siis soittoa oirepolille ja odottamaan mahdollisia tutkimusaikoja.

Nyt on kuitenkin pakko jakaa tämän illan ohjelma a'la "pikkusen idiootti".
Pihallani tönöttää ulkoporeallas, jonka olen luvannut uuden vuoden vieraille käyttöön kera pienen kilpailun, jossa mauttomin uikkari palkitaan.
Noh - ajattelin olla hyvä emäntä ja vaihtaa altaaseen juhlia varten vedet ja suodattimet ja kaikki - pistää altaan oikein viimeisenpäälle.
Kuten arvata saattaa, homma ei mennyt kuten Strömsössä on tapana, mutta meni kuitenkin juuri niinkuin Nooran elämässä on tapana.

Ennen kuin ehdimme edes aloittaa altaan täyttöä, letku oli jo jäässä. Senhän nyt jo tietää mitä siitä seuraa = letkun lyhennys koska letku halki.
Kun ehjäksi jääneen letkun pätkä oli sulatettu ja allas oli tuntien valutuksen jälkeen vihdoin täynnä, marssin jo iloiten laittamaan altaan lämmitystä päälle.
EI VOITTOA!
Selvisi, että altaaseen laitettu vesi tulee olla vähintään +8 asteista, jotta allas alkaa lämmittämään vettä.
Oliko se? Ei ollut.

Alkaa melko epätoivoinen altaan manuaalinen lämmittäminen. Ämpäri kaupalla on nyt kannettu kuumaa vettä altaaseen ja kuinka ollakkaan lämminvesivaraaja ei pystynyt tuottamaan yhtä nopeasti uutta lämmintä vettä kuin mitä tässä nyt tarvittaisiin.

Hätä (ja äärimmäisen epätoivoinen suttura) kuitenkin keinot keksii ja täällä sitä nyt keitellään jo toista tuntia vettä kattiloissa.
Voin sanoa, että on melko toivotonta heittää ämpärillinen tulikuumaa vettä isoon jääkylmään altaaseen, jonka ympärillä on 15 astetta pakkasta.

Voi tätä sähkönkulutuksen juhlaa. Huoh....
Lämmitä
Ja kumoa
Sen vaan sanon, että jos onnistumme tehtävässä näinkin urpolla tavalla, niin tiedoksenne arvon juhlavieraat - Teidän kylpyvetenne on sitten OMIN PIKKU KÄTÖSIN lämmitetty.

Niin joko ne "vuoden ekologisin teko" -palkinnot jaettiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...