Siirry pääsisältöön

Alku aina hankalaa, lopussa epätoivokin seisoo....

Ääni alkaa pikkuhiljaa palautumaan (sori kaverit) ja uskaltauduinkin tänään piiskaamaan joulupöhöjä salitreenillä.
Treeni kulki vähän laiskahkonlaisesti mutta se olikin treenitauon jälkeen odotettavissa. 
Tarkoitus olisi nyt tähdätä 4 krt / viikko treeneihin ja mitalit kyllä lähtee jakoon jos saan tämän onnistumaan kaiken muun arjen hulinan keskellä. 
Lienee siis aika opetella suunnitelmallisuutta.

Sain mörökölliltä pientä lisämotivaatiota treeneihin. Taivaallisen makuista palkkaria ja täydellisen näköiset smart shakerit <3
<3
Nyt hankintaan lähtee vielä vetoremmit (ettei vaan jostain löytyis turkoosinsävyisiä..... ?) koska puristusvoima ei kertakaikkisesti riitä mm. maastavetoihin. (Kuulostipa ammattimaiselta)

Vuosi lähenee jälleen loppujaan ja taas olisi ensi vuodeksi toiveessa vähemmän tapahtumarikas aikakausi. 
Tällä luonteella se tuskin lienee kuitenkaan mahdollista.
Siinä vaiheessa kun meikäläisen elämässä lakkaa tapahtumasta, olkaa hyvät ja tarkistakaa pulssi.

Ikäväkseni joudun aloittamaan nimittäin uuden vuoden mitä todennäköisimmin pikku paniikilla. 
Löysin eilen patin "terveen puolen" kainalon ja rinnan välimaastosta.
Patti muistuttaa näppituntumalla aika paljon imusolmuketta, mutta se on ilmestynyt siihen kuin Jeesus paahtoleipään konsanaan. (Siis yllättäen.)
Huomenna ohjelmassa siis soittoa oirepolille ja odottamaan mahdollisia tutkimusaikoja.

Nyt on kuitenkin pakko jakaa tämän illan ohjelma a'la "pikkusen idiootti".
Pihallani tönöttää ulkoporeallas, jonka olen luvannut uuden vuoden vieraille käyttöön kera pienen kilpailun, jossa mauttomin uikkari palkitaan.
Noh - ajattelin olla hyvä emäntä ja vaihtaa altaaseen juhlia varten vedet ja suodattimet ja kaikki - pistää altaan oikein viimeisenpäälle.
Kuten arvata saattaa, homma ei mennyt kuten Strömsössä on tapana, mutta meni kuitenkin juuri niinkuin Nooran elämässä on tapana.

Ennen kuin ehdimme edes aloittaa altaan täyttöä, letku oli jo jäässä. Senhän nyt jo tietää mitä siitä seuraa = letkun lyhennys koska letku halki.
Kun ehjäksi jääneen letkun pätkä oli sulatettu ja allas oli tuntien valutuksen jälkeen vihdoin täynnä, marssin jo iloiten laittamaan altaan lämmitystä päälle.
EI VOITTOA!
Selvisi, että altaaseen laitettu vesi tulee olla vähintään +8 asteista, jotta allas alkaa lämmittämään vettä.
Oliko se? Ei ollut.

Alkaa melko epätoivoinen altaan manuaalinen lämmittäminen. Ämpäri kaupalla on nyt kannettu kuumaa vettä altaaseen ja kuinka ollakkaan lämminvesivaraaja ei pystynyt tuottamaan yhtä nopeasti uutta lämmintä vettä kuin mitä tässä nyt tarvittaisiin.

Hätä (ja äärimmäisen epätoivoinen suttura) kuitenkin keinot keksii ja täällä sitä nyt keitellään jo toista tuntia vettä kattiloissa.
Voin sanoa, että on melko toivotonta heittää ämpärillinen tulikuumaa vettä isoon jääkylmään altaaseen, jonka ympärillä on 15 astetta pakkasta.

Voi tätä sähkönkulutuksen juhlaa. Huoh....
Lämmitä
Ja kumoa
Sen vaan sanon, että jos onnistumme tehtävässä näinkin urpolla tavalla, niin tiedoksenne arvon juhlavieraat - Teidän kylpyvetenne on sitten OMIN PIKKU KÄTÖSIN lämmitetty.

Niin joko ne "vuoden ekologisin teko" -palkinnot jaettiin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …