Siirry pääsisältöön

Jumppanöyryytyksiä ja työniloja.

Ei hyvää päivää millä draivilla sainkaan tänään uuden kuntoklubijäsenyyteni käyntiin.
Oli kuulkaa lapsiparkit ja zumbat klikattu - bussiliput hommattu ja päivä aikataulutettu viimeistä minuuttia myöten.
Mielettömän tehokas fiilis!

Vaan sen mä sanon, että EI IKINÄ enää zumbaa - ja senkin mä sanon, että "helpot koreografiat - Taso 1" my ass!
Olisi ollut hitokseen paljon järkevämmän näköistä vaikka seistä koko tunti keskellä salia, sen sijaan että läiskii vieruskavereita jaloilla ja käsillä minkä vain suinkin salsan tahtiin ehtii.
Juu, kyllä siinä hiki tuli - kun yritin väistellä muuta zumbakansaa ja esittää mahdollisimman näkymätöntä. Tuloksetta.

Ja jotta totaalinen nöyryytys saatiin varmistettua, oli erinomainen idea marssia tunnin päätteeksi suoraan miesten pukkariin.
TADAA.

Kiitos ja anteeksi.
(Enkä edes halua tietää mitä onnistun saamaan aikaiseksi huomenna kuntosalin puolella)

Työrintamalla sen sijaan puhaltaa uudet tuulet ja olenkin asiasta erittäin innoissani.
Toimistorottauden vastapainoksi olen saanut keikkaluontoista työtä promohommista! 
Olen päässyt vihdoin ja viimein jakamaan innokkuuttani (ja loputonta virnettäni) myös ihan oikeille ihmisille tietokoneen ruudun sijaan.
Kokeilin siipiäni kyseisellä alalla nyt ensimmäistä kertaa Hämeenlinnan uuden kauppakeskus Goodmanin avajaisissa.
Mieletön fiilis kun pääsee tekemään jotain aivan totaalisen erilaista kuin koskaan ennen.

Huikeiden työpäivien kohokohtia oli tietysti mm. tapaaminen tämän iki-iloisen Didin kanssa, mutta en voi kyllä liikaa painottaa miten upea työporukka meillä oli mukana. Törkeen upeita mimmejä!


Sitten taas ihmisten lämminhenkisyyteen ja asioihin jotka saavat tämänkin muijan sanattomaksi.
Sain yllättävän postilähetyksen, enkä voinut uskoa silmiäni.


IHANATVILLASUKKAROOSANAUHATENNARIT. Muuten vain.
Enkä nyt vieläkään osaa sanoa mitään muuta kuin KIITOS Merja <3

Sydänsururintamalla pari muuttujaa, mutta jääköön ne nyt toistaiseksi sivummalle. Nämä tunnepuolen muuttujat kun eivät ole tämän sutturan nupissa mitenkään erityisen mahdottomia hetkiä.
Päivä kerrallaan ja toiveikkaana eteenpäin <3

P.S. Kummut voivat mainiosti. Ei havaittuja muutoksia.

Kommentit

  1. Anteeksi vaan, mutta pakko oli hymyillä, kun luin tuosta zumba kokeilustasi..:))
    Onnea uudelle työlle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …