perjantai 14. marraskuuta 2014

Hektisen elämän hetkessä eläjä.

Hirrveen kiireinen elämä verottaa blogikirjoituksia - aijaijaij!

Tällä hetkellä päivät koostuu lähinnä töistä, lapsista (tähän kategoriaan sisältynee myös se karvainen yksilö), töistä, salista, töistä... Mutta pakko myöntää, että näin vilkkaalle (voidaan käyttää myös termiä tasapainoton) luonteelle se sopii erinomaisesti.
Promohommia on riittänyt normaalin työn ohella hyvin ja tuntuu että olen ihan liekeissä!
Tässä elämänvaiheessa laitetaan organisointitaidot todelliselle koetukselle, kun on pidettävä niin valtavan monta lankaa kädessä samanaikaisesti.
Suuret kiitokset kuuluvat kuitenkin mummulaan ja ystäville tuesta ja avusta. <3

Valmistautuminen näille promokeikoille on ollut myöskin aivan mahtavaa vaihtelua. 
Tennareiden sijaan jalkaan sujahtaakin korkokengät ja se normaali homssuinen olemus yritetään peittää astetta työläämmällä meikillä - takkujen kampaamista unohtamatta.
Siinä sitten hissin peilin edessä on pakko ottaa itselleen oikein kuva muistoksi, kun kerrankin peilistä katsoo hitusen enemmän ihminen kuin epämääräinen (ja väsynyt) suttura.

pöö
Ja mistä tietää, että tulossa on promopäivä?
NO aamun KAHVIKUPISTA.

Siihen ne punat sitten jäikin.
Isänpäiväkin tuossa meni ja pakko myöntää, että sekin tuli (tänäkin vuonna) täysin yllätyksenä. Iskä kutsui syömään ja meikäläinen urpona heti kysymässä: "Ai ihan muuten vaan?!".
Olen maailman surkein päivämäärissä - tai oikeastaan kaikessa, mikä pitää muistaa.
Luojalle kiitos, että mulla on valtavan ymmärtäväinen perhe-, ja ystäväpiiri. <3

Tajusin kuitenkin saapua isänpäivälounaalle ajallaan ja sain napattua loistavan tilannekuvankin, joka kertoo mun iskästä enemmän kuin tuhat sanaa.
Siinä se pelaa omaa poikaansa vastaan pöytälätkää lastenlasten kannustamana ja nauraa kovaäänisesti (kuten meidän suvussa tapana on.) Iloitsee ja nauttii elämästä. Ja tartuttaa sitä fiilistä meihin muihin.
Ja jos tilanne sen vaatii, se halaa ja sanoo: "Kaikki järjestyy." <3
Semmonen on meidän iskä.

<3
Nyt on aika sujahtaa peiton alle ja kerätä energiaa huomiselle päivälle.
Lienee positiivista, ettei ollut nyt tarvetta avautua elämän epäkohdista - siispä hyvällä fiiliksellä huomiseen.
Tää suttura elää nyt hetkessä! <3

P.S. Äitillekin extrakiitos - kaikesta, Sä tiiät <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti