Siirry pääsisältöön

Elämän hyvää ja pahaa.

Salipäivä - ja meikäläisen voisi palkata näihin kuntoklubeihin ihan vaan yleisen viihdyttäjän rooliin. Vuorossa oli kuntosalisekoiluja osa 2.

Edistystä tapahtui pukuhuoneen valinnassa -  tällä kertaa hoksasin valita naisten puolen.

Lämmittelylaite osoittautui kuitenkin haasteeksi. 
Kun viimeksi olen ollut juoksumaton päällä, oli valintanappeja noin suunnilleen kaksi - on ja off.
Nyt on nappia, ohjelmaa, vimpulaa, pimpulaa, kosketusnäyttöä, telkkaria - lista on loputon. 

Siirryin epätoivoisesti laitteesta toiseen puhisemalla, miten mikään lähes kymmenestä laitteesta ei toimi (paitsi tietysti ne, joissa jo juostiin.) 
Vauhtini jokaisella matolla hipoi lähes yhden kilometrin tuntivauhtia. 
Kyllä - HIIVIN siinä salin keskeisimmällä paikalla, jokaisella vapaalla juoksumatolla vuoron perään.

Kiitos avuliaan mieshenkilön, joka varmaan saatuaan viihdytysmittarin täyteen päätti tulla avuksi. Harmi, ettei samainen henkilö ollut auttamassa yrittäessäni väkertää loppulämmittelyt samassa laitteessa. Luovutin. 
Juoksumatto 1 - Salisuttura 0 pistettä.

Jotain siinä välissä ehkä onnistuin kuitenkin tekemään oikein, sillä hiki tuli pintaan ja kroppa puski vapinaa (niillä säälittävilläkin painoilla.)
Jälkikipua ja tuskaa odotellessa...

Mutta HEI - nyt tärkeää asiaa, sillä MOVEMBER ON TÄÄLLÄ!
Miehet tottakai kasvattaa ne mursunsa nyt oikein tuuheiksi, mutta Siskot päätti myös tehdä asialle jotain. 
Käykäähän kurkkaamassa (ja tykkäämässä) TÄSTÄ LINKISTÄ (Siskot - matka jolle kukaan ei halunnut) <3

Siskot - matka jolle kukaan ei halunnut

Ja sitten niihin hetkiin, jotka vievät ajatukset aivan toisenlaisiin mielentiloihin.
Vertaistuen parissa on nyt viimeaikoina noussut pintaan aivan liikaa huonoja uutisia ja tuntuu, että näinä hetkinä olen aivan hukassa.
En osaa sanoa mitään. Haluaisin vain sulkea silmäni - ikäänkuin se ei olisi tottakaan.

On uskomatonta, että kaiken sen tuen jälkeen, mitä tämän blogini kautta olen itse saanut - en osaa vastaavassa tilanteessa sanoa mitään. En kertakaikkisesti mitään järkevää.
Tulee järjettömän itsekäs olo, kun en vuolaasti tartu toimeen ja avuksi. Tueksi.
Kaikki kiteytyy vain tuohon yksinkertaiseen sanaan: "Voimia!" - ja sillä tarkoitan, että haluaisin auttaa. Haluaisin poistaa syövän. Tai edes helpottaa tuskaa - vaan en voi....

Voimia siskot <3

Kommentit

  1. Mä tänään siinä juoksennellessa mietin sua (: en tosin osannut arvata, että se matto noin haasteelliseksi osottautuu :D

    VastaaPoista
  2. Luulen, että pelkkä läsnäolosi riittää toidille tueksi...aina ei sanoja tarvita♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …