Siirry pääsisältöön

Simsalabim - Ja tykit katos!

HÄLYTYS!
Pyhät kummut pienenee! Eikä mun tykit ehtineet nähdä edes bikinikautta!!

 Kumpulaboratoriossa tehdyn havainnon mukaan turvotus on reilusti laskenut ja "luonnollinen pehmeys" saapunut keskuuteemme. Liikettä myös havaittavissa sormella tökättäessä.

No tiedossahan oli, että selästä otettujen kielekkeiden tarkoitus on elää myös muun kropan mukaan; Jos syön itseni isommaksi, kummutkin saavat osansa. Ja taas vaihtoehtoisesti pienenevät mahdollisen luihustumisen myötä.
Jos nämä kummut kuitenkin ovat yhtä levottomat kuin kantajansa mieli, niin vielä en lähtisi juhlimaan lopputuloksella - se tulos selvinnee nimittäin vasta kun sydänkäyrä on suora.

Ei suoristeta sitä käyrää nyt kuitenkaan vielä, joten terveysrintamalla menee erinomaisesti - ei lipsumisia.
En saata edes uskoa, että olen pysynyt päätöksessäni jo kolmenkymmenenseitsemän tunnin ajan.
Halleluja ja rasti seinään.

Aamulenkkikin suoritettu uskollisesti terapiaakin hyvin läheisesti muistuttavassa seurassa (kiitos ja anteeksi Kata) <3
Itseasiassa sen lisäksi, että samainen rouva on nyt jo useamman kerran nostanut tämän pikkusen kilahtaneen leidin melkoisesta ajatusten suosta, on kyseinen monikäyttöinen rouva myös taikonut mulle tämän jo edellisessäkin kirjoituksessa vilahtaneen kriisitukan tuosta vain!


Otsatukkahan tunnetusti nuorentaa ja sopii täten lähes kolmekymppiselle, pikkusen kilahtaneelle, ikäkriisiselle yksilölle erinomaisesti.
....Tai no ainakin sillä peittää otsaan ilmestyneet kiukkurypyt nyt ensisijaisesti...

Näillä mennään kohti loppuviikkoa! <3

P.S. Maanantaivalittajille terveisiä - ollaan jo melkein voiton puolella ja perjantai häämöttää jo! JAKSAA JAKSAA!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …