Mieltä nostattava pöllöalttari ja vähän lööppejä.

Uskomatonta mutta totta, alan pikkuhiljaa tottumaan selällään nukkumiseen. En kuitenkaan niin paljon, että tämän pakollisen kuukauden jälkeen siitä tulisi tapa, mutta kuitenkin sen verran, että saan jo nukuttua yllättävän hyvin (ilman lääkebuusteja).

Eilisaamu alkoi supermukavasti kävelylenkin merkeissä ja paluumatkalla vastaani köpötteli melkoinen näky.
Luontoystävällisempi hakkuukone
Vähän erilainen metsätyöryhmä!
Kaupunkimme suorittaa hakkuutöitä lähialueella ja perinteisten meteliä pitävien (ja saastuttavien) hässäköiden sijaan hakkuutöitä suorittikin tällainen vähän luontoystävällisempi menopeli.
Tulin ihan valtavan hyvälle tuulelle tästä näystä. Melkein epätodellisen ihanaa (ja ennenkaikkea nerokasta) <3

Tänään sen sijaan lampsin aamulla poikkeuksellisesti aamukahville kahvilaan ja silmilleni hyppäsi melkoisen tutunnäköinen kuva.


Juttu ei siis suinkaan ole _minusta_ vaan käsittelee syöpähoitoja, mutta tuota Merja Yeungin ottamaa kuvaa oltiin käytetty nyt uudemman kerran kyseisen lehden jutussa.

Kyllä siinä meinasi kahvit mennä väärään kurkkuun lukiessani juttua, jossa mainittiin uusista kummuistani ja kuinka ne on rakennettu "selästä otetusta nahasta."
Hirvittävän paljon kätevämpäähän se olisikin ollut - ottaa selästä pelkkää nahkaa. Tällöin "kumpuihin" oltaisiin kyllä saatu sitä hyvinkin tuttua luonnollisuutta, mitä niissä aiemminkin lähes pelkästään olikin.
Suuri kiitos kuitenkin kirurgille, joka otti selästä muutakin kuin nahkaa ;)

Mutta miten ois - saako syksyä hehkuttaa vähän lisää?
pöllöalttari
Ja mähän hehkutan!
Vaikka on synkkää, märkää ja pimeetäkin niin jollain kummallisella tavalla nautin siitä.
Ja mikä ihana "tekosyy" laittaa ne villasukat jalkaan ja fiilistellä kynttilöiden luomaa tunnelmaa.
Mun pöllöalttari on NIIN taas rakennettu <3
Ja nyt kukaan Tuuve Tietopankki ei ala sieltä huutelemaan, että "kynttilät on kyllä tosi epäterveell......" Lalalalalalalalala.... MÄ EN KUULE!! Mä vaan nautin <3

Eilen tuli kaksi viikkoa täyteen leikkauksesta. Pohdin ennen leikkausta onko koko sirkus kaiken sen riskin ja paniikin arvoista, mutta nyt jälkikäteen on pakko todeta sen todellakin olleen.
Vielähän ei ole tiedossa miten paljon etenkin selkäpuolen operaatiosta jää "harmia" tulevaan, mutta siitäkin huolimatta olen tällä hetkellä tosi tyytyväinen.

Nyt lähden fiilistelemään taas kynttiläalttarin antimia <3

P.S. Vaikka niin valtavasti nautinkin kasvavista hiuksistani, tarttiskohan tälle reuhkalle alkaa kohta kuitenkin jo tekemään jotain?
Hyvää huomenta.

2 kommenttia:

  1. Onko toi nyt sitte nimeltään moppitukka? :D Nahkatissit räjäytti potin, repesin täysin :D

    Kata täällä taas... ;)

    VastaaPoista
  2. Olen seurannut blogiasi alusta saakka ja tuntuu niin hyvältä, kun elämäsi näyttää olevan hyvässä jamassa. Erinomaisen ihanaa syksyä sinne (minäkin rakastan pimeää ja kynttilänvaloa) :)

    On sulla btw upeat hiukset!

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...