Siirry pääsisältöön

Malja ystävyydelle.

Seuraa tunnustus. Itsekuririntamalla on tapahtunut ratkeaminen.
Alku oli NIIN lupaava (kuten aina) ja tein jopa oman elämäni historiaa menemällä elokuviin ILMAN NAMIA - ja vieläpä yksin.

Tästä se alamäki sitten alkoikin. Mäkkärin luukun kautta kotiin ja pieni lipsahdus irtokarkkipussille.
Litsari poskelle ja uuteen nousuun! 

Mutta viis ruokavalioista ja treeneistä. Nyt on elämässä tärkeämpiäkin asioita.

Olen aiemminkin vouhkannut ystävyyden tärkeydestä ja nyt aion tehdä sen taas.
Tiedättehän sen tunteen, kun yritätte ystävien kanssa kokoontua yhteen, mutta yhteisen päivän löytäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön haaste?

Kokemuksesta voin kertoa, että se ei vaadi kuin yhden sydänsurun aiheuttaman romahduksen, ja ystävät on siinä - parin tunnin varoitusajalla.

<3
"Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat"

En voi kylliksi kiittää teitä murut <3
 (Ja vaikka viini onkin ystävä, kiitokseni ei ollut tarkoitettu suoranaisesti sille)

Hitokseen räiskyvät pari vuotta takana. Mitä nyt vähän syöpää ja sydänsuruja, mutta perkele mua varten on vielä parempiakin suunnitelmia!!
Ja mikä tärkeintä - huomiseenkaan ei tartte rämpiä yksin.
<3

P.S. Kirjoittajan henkisen takaiskun (ja pikkusen kilahtaneen elämäntilanteen) vuoksi blogi saattaa sisältää pieniä määriä vollotusta, hempeilyä, sekavia ajatuksia ja turhaa lätinää.
Mut se on elämää se.

Kommentit

  1. Paljon onnea hyvistä uutisista. <3
    mulla olis kysymys kävin tossa kesällä gynekologilla uusimassa samalla e-reseptiä. Papakoe oli ilmeisesti kunnossa ku ei oo soittoa kuulunut käynnin jälkeen. Siinä samalla gynekologi tarkisti rintani ikää on mulla 31v. Menin sitten siinä tilanteessa hämilleni ja gynekologi tarkisti kahteen kertaa molemmat rintani ja kolmannen kerran vasemman rintani ja takas eikai sielä vasemmassa rinnassa mitää erikoista ole. Ja se juttu jäi niinku siihen. Nyt oon miettiny että pitäskö mun olla huolissani terveydestäni. Välillä tulee vasempaan rintaan hetkellistä pistävää kipua ja harvemmin oikean puolessa rinnassa on pistävää kipua. En nyt oikeen tiedä mitä mun pitäs tehdä..
    T: Martzu

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …