maanantai 6. lokakuuta 2014

Ja aina vaan paranee.

Viime torstai osoittautui loisto päiväksi, sillä pääsin vihoviimeisestä dreeniletkusta eroon. Haavapolilla vetivät letkun suit sait sukkelaan ihon alta ja olosta tuli hirvittävän kivun jälkeen hyvinkin vapautunut.

Muutenkin toipuminen on edennyt uskomatonta vauhtia ja siitä on syytä olla kiitollinen.
Kipulääkkeet ja antibiootit ovat myös historiaa - näistä epämiellyttävistä ilta-annoksista puhumattakaan..
Ilta-annos
Vaikka toipuminen eteneekin ja lääkkeet ovat jääneet päiväjärjestyksestä pois, ei olo suinkaan ole vielä "normaali."
Väsymyksen lisäksi yhä tuntuu, kuin ylleni olisi puettu panssariliivi - joka puolelta kiristää ja yläkropan liikkuminen tuntuu tönköltä. Käsien liikeradat ovat olemattomat, eikä nopeat liikkeet vain kertakaikkisesti suju. 

Pötkötellessä on turha haaveilla kylkiasennosta - selällään on oltava vaikka miten puuduttaisi. 
Ja selkäasentohan tietää puutumisen lisäksi myös melkoisen epäilyttävän näköistä kampausta takaraivolla.

Takku
Yhä tulee kurkittua paidankin alle ja ihmeteltyä kumpuja. Siinä ne tosiaan ovat - kaksin kappalein. Melkoiset tykit ne kyllä on -  testimielessä hellän puristuksen suorittanut henkilökin tiesi palautteessaan kertoa, että "luonnollinen pehmeys jää uupumaan".

In my opinion testinkin suorittaneen tahon sopii olla kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen tähän "luonnollisen pehmeyden puutteeseen" sillä vertailun lähtötilanteessa testattavalla kohteella oli vain yksi pitkä, kuiviin imetty nahanräpylä - (tyhjäksi kansallispuvuntaskuksikin ristitty) jossa pehmeyttä ei ollut nimeksikään - luonnollisuutta (ja kilometrejä) tosin sitäkin enemmän ;)
Ja mikä parasta - nää luonnottomat tykit on myös syövättömät! <3

No ilonpilaaja sanois, että faktat tiskiin - syöpää nämäkään tykit ei 100% estä. Aina löytyy materiaalia, johon majoittua uudelleen, mutta nyt uusiutumisriski on sen verran paljon pienempi, että itse ainakin aion huokaista helpotuksesta ja luottaa tulevaan. <3

Viikonloppu menikin taas mökkimaisemissa ja kehon levon lisäksi pääsin jälleen hoitamaan myös henkistä puolta hyvässä seurassa.
Järvellä
Kalastus on yksi niistä lukemattomista hyvän mielen tekemisistä joita tiedän. Vielä kun aurinko paistaa, vesi on tyyni, kala syö ja lämmin sauna odottaa mökillä niin siinä jos jossain mielikin lepää.

Viikonlopun jälkeen koittikin sitten "arki" ja hain lapset kotiin. 
Näin yhden päivän äidin velvollisuuksia taas hoitaneena olo on väsynyt mutta onnellinen <3
Huomenna haetaan pojan kanssa vielä perheen karvaisin kaveri kotiin, niin saadaan "ilo ylimmilleen" :) 
Tervetuloa vilpitön hännänheilutus ja kävelylenkit = varmasti jälleen nopeampi toipuminen.

Nyt alkaa väsy painamaan sen verran lujasti, että on aika suunnata petiä kohti. Toivotan kaikille oikein hyvää yötä ja palaan varmaankin huomenna kertomaan lisää ajatuksia - niitä kilahtaneitakin.
<3

2 kommenttia: