Siirry pääsisältöön

Ja aina vaan paranee.

Viime torstai osoittautui loisto päiväksi, sillä pääsin vihoviimeisestä dreeniletkusta eroon. Haavapolilla vetivät letkun suit sait sukkelaan ihon alta ja olosta tuli hirvittävän kivun jälkeen hyvinkin vapautunut.

Muutenkin toipuminen on edennyt uskomatonta vauhtia ja siitä on syytä olla kiitollinen.
Kipulääkkeet ja antibiootit ovat myös historiaa - näistä epämiellyttävistä ilta-annoksista puhumattakaan..
Ilta-annos
Vaikka toipuminen eteneekin ja lääkkeet ovat jääneet päiväjärjestyksestä pois, ei olo suinkaan ole vielä "normaali."
Väsymyksen lisäksi yhä tuntuu, kuin ylleni olisi puettu panssariliivi - joka puolelta kiristää ja yläkropan liikkuminen tuntuu tönköltä. Käsien liikeradat ovat olemattomat, eikä nopeat liikkeet vain kertakaikkisesti suju. 

Pötkötellessä on turha haaveilla kylkiasennosta - selällään on oltava vaikka miten puuduttaisi. 
Ja selkäasentohan tietää puutumisen lisäksi myös melkoisen epäilyttävän näköistä kampausta takaraivolla.

Takku
Yhä tulee kurkittua paidankin alle ja ihmeteltyä kumpuja. Siinä ne tosiaan ovat - kaksin kappalein. Melkoiset tykit ne kyllä on -  testimielessä hellän puristuksen suorittanut henkilökin tiesi palautteessaan kertoa, että "luonnollinen pehmeys jää uupumaan".

In my opinion testinkin suorittaneen tahon sopii olla kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen tähän "luonnollisen pehmeyden puutteeseen" sillä vertailun lähtötilanteessa testattavalla kohteella oli vain yksi pitkä, kuiviin imetty nahanräpylä - (tyhjäksi kansallispuvuntaskuksikin ristitty) jossa pehmeyttä ei ollut nimeksikään - luonnollisuutta (ja kilometrejä) tosin sitäkin enemmän ;)
Ja mikä parasta - nää luonnottomat tykit on myös syövättömät! <3

No ilonpilaaja sanois, että faktat tiskiin - syöpää nämäkään tykit ei 100% estä. Aina löytyy materiaalia, johon majoittua uudelleen, mutta nyt uusiutumisriski on sen verran paljon pienempi, että itse ainakin aion huokaista helpotuksesta ja luottaa tulevaan. <3

Viikonloppu menikin taas mökkimaisemissa ja kehon levon lisäksi pääsin jälleen hoitamaan myös henkistä puolta hyvässä seurassa.
Järvellä
Kalastus on yksi niistä lukemattomista hyvän mielen tekemisistä joita tiedän. Vielä kun aurinko paistaa, vesi on tyyni, kala syö ja lämmin sauna odottaa mökillä niin siinä jos jossain mielikin lepää.

Viikonlopun jälkeen koittikin sitten "arki" ja hain lapset kotiin. 
Näin yhden päivän äidin velvollisuuksia taas hoitaneena olo on väsynyt mutta onnellinen <3
Huomenna haetaan pojan kanssa vielä perheen karvaisin kaveri kotiin, niin saadaan "ilo ylimmilleen" :) 
Tervetuloa vilpitön hännänheilutus ja kävelylenkit = varmasti jälleen nopeampi toipuminen.

Nyt alkaa väsy painamaan sen verran lujasti, että on aika suunnata petiä kohti. Toivotan kaikille oikein hyvää yötä ja palaan varmaankin huomenna kertomaan lisää ajatuksia - niitä kilahtaneitakin.
<3

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …