Siirry pääsisältöön

Ei syöpää.

Kirurgin tapaaminen meni perjantaina erittäin positiivisissa tunnelmissa.
Sain heti tapaamisen alussa huojentavat uutiset - poistetusta rinnasta ei löytynyt syöpää!!!!!

Ihan niin yksinkertaisilla uutisilla ei kuitenkaan päästy. Rinnasta oli löytynyt harvinaislaatuinen (aika yllättävää tälle maanantaikappaleelle) kasvain, joka tällä hetkellä oli hyvälaatuinen, mutta olisi ajan kanssa mahdollisesti muuttunut pahalaatuiseksi. (Monitaitoinen pirulainen)
Tässä kohtaa en voi kuin huokaista helpotuksesta ja olla onnellinen, että päädyin terveen rinnan poistoon ja tuntea suurta kiitollisuutta näitä ammattilaisia kohtaan, jotka puolsivat toivettani.
<3
Käynnin lopuksi kirurgi tarkisti vielä leikkaushaavat ja punkteerasi selästä kertynyttä nestettä pois. Sain myös ajan fysioterapeutille kiristyksien,sekä onnettomien liikeratojen vuoksi.

Poistuessani vastaanotolta hoitajalla oli Roosanauhapäivän kunniaksi yllätys.
Tällainen aivan ihana Liv Box -kauneuspaketti, joita ymmärtääkseni jakoivat rintasyöpään sairastaneille?
Ihana ele - ihana paketti <3
Liv box
Tällaisen perjantaisen aamun jälkeen ei viikonloppu kertakaikkisesti voinut mennä mitenkään mönkään. Hymy oli korvissa ja päässä soi vaan ne kaksi täydellistä sanaa:
"EI SYÖPÄÄ <3"

Sairaalareissun jälkeen lähdimmekin porukalla kohti Tamperetta katsomaan Riku Suokkaan tulkintaa "Luolamies"  ja en voi kuin lämpimästi suositella kyseistä esitystä.
AIVAN HUIKEAN HAUSKA joka todellakin osu ja uppos!
Erityisesti suosittelen pariskunnille!

Paluumatkalla "poikkesimme" Lahden Fitnessmessujen kautta ja huhhuh kun oli taas tiukkaa Irmaa ja Jormaa paikalla.
Tämähän tiesi taas huikeeta motivaatiopläjäystä omalle kohdalle ja nyt kaipuu salille on entistä suurempi.
Uusi jäsenyys lähisalille alkaa marraskuussa, joten pikku hetki on vielä odotettava.
On vaan niin vaikea uskoa että ei ole fyysisesti vielä "rehkimiskunnossa" kun henkinen puoli olisi jo täysin valmis!
Kävelylenkeillä mennään siis vielä toistaiseksi...

Yleisesti mieli on nyt ihan valtavan virkeä, onnellinen, energinen ja iloinen.
Just nyt ei pelota ja aion nauttia siitä. (Näin levottomassa päässä tilanne kun voi muuttua minä hetkenä hyvänsä)
<3

Vielä suuren suuri kiitos kaikille teille jotka olette lähettäneet IHAN HILLITTÖMÄN MÄÄRÄN kannustuksia! Mieltä lämmittävää kertakaikkiaan <3

P.S. Ei syöpää - jumpanpiude!!!

Kommentit

  1. Vaikka en ole aikoihin kommentoinut, olen kuitenkin seurannut missä mennään. Ihan mielettömiä uutisia <3

    VastaaPoista
  2. Oikein paljon onnea hyvistä uutisista ja oli todellakin hyvä ratkaisu poistaa toinenkin rinta.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla hyvät uutisesi. Olen seurannut blogia alusta saakka. Mieheni kuoli leukemian vuoksi. Sana syöpä aiheuttaa vilun väristyksiä...
    Ihanaa kuulla näitä selviytymistarinoita. Tsemppiä sinulle uuteen alkuun. Rakkaudella Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Jaana. Otan osaa miehesi kuoleman johdosta. Voimia <3

      Poista
  4. Saanks mä sanoo nyt et "mähän sanoin" ;)
    Ei vaan oikeesti: Onnea!mahtavaa että oli hyviä uutisia. :)
    -marjo

    VastaaPoista
  5. Ihanaa!!! Onnea, onnea, onnea <3

    Kata

    VastaaPoista
  6. Aivan mahtavia uutisia. Onneksi olit rohkea ja valitsit poiston, kohdaltasi parhain mahdollinen ratkaisu.
    Aurinkoa edelleenkin päiviisi!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …