Vain kahden kummun tähden.

Pääsin eilen kotiin! <3
Lääkäri kävi kuulemassa toiveeni ja kertoi aluksi, ettei voi mitenkään kotiuttaa vielä, mutta saisin mahdollisuuden päästä ns, "kotilomalle" yhdeksi yöksi - sairaalaan tulisi palata heti aamu kahdeksalta.
Pelkästään tuo ehdotus kuulosti lähes täydelliseltä, joten tartuin tarjoukseen. Lääkäri poistui huoneesta ja palasi lähes samantien takaisin toteamaan laskeneensa sairaalapäiväni väärin - "sinut voidaan kotiuttaa tänään sittenkin." Voi sitä helpotuksen määrää!

Lapset kävivät visiitillä vielä ennen kotiuttamista ja voi sitä onnen määrää kun pääsin heitä halaamaan <3 
5 - vuotias ikiliikkujapoikani teki viereeni sairaalasängylle pesän johon käpertyi ja sanoi: "Äiti - mulla oli sua tosi kova ikävä" ja kun kerroin hänelle tuntevani ihan samoin, hän kuiskasi: "Mulla oli vielä enemmän <3"

Kotiutuminen alkoi ja sain kummuilleni hoito-ohjeet. Pienenä shokkina tuli ohje, jonka mukaan tulee nukkua selällään seuraavat neljä viikkoa. En ole KOSKAAN nukkunut selälläni - lukuunottamatta viittä (tuskaista) viime yötä.
Kuvittelin kotiuttamisen helpottavan erityisesti öitä, mutta olin väärässä.
Kun selkä on molemmin puolin avattu, tikattu sekä selän ihon alla kulkee kolme letkua, on yö kaikkea muuta kuin hyvä - tapahtui se sitten sairaalassa tai kotona.
Ensimmäinen yö sairaalan ulkopuolella sisälsi vahvaa turhautumista, kipua, puutumista .... ja aivan liikaa tunteja (ja ajatuksia.)
Mutta kivuista viis! Kotiuttamisen kaikkein tärkein asia toteutui - vieressä oli käsi johon tarttua <3

Miten onnellinen ja kiitollinen olo taas voi ihmisellä olla, kun tällaistakaan prosessia ei tarvitse räpiköidä läpi yksin. On perhe, ystävät ja läheiset - ja te tuiki-tuntemattomatkin jotka lähetätte tukenne. Ja kaikki vain kahden (syövättömän!!!) kummun tähden <3

Kiitos <3

P.S. Oli ehkä virhe katsoa edellinen Vain elämää -jakso juuri ennen tätä blogikirjoitusta. Elastisen - Oo siellä jossain mun -veto oli sanoinkuvaamattoman koskettava ja vei nyt ehkä suurimman osan ajatuksistani hävyksiin.
Kirjoitus saattaa sisältää pieniä määriä vollotusta, joten palaan asiaan <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...