Siirry pääsisältöön

Tunnit vähenee, leikkaus lähenee.

Huhhuh mikä päivä - eipä ole järin ehtinyt jännitellä.

Aamu alkoi merkkiainepistoksella Meilahden sairaalassa tämän samaisen sekopäisen tukikaljuystävän kanssa - aivan kuin lähes kaksi vuotta sitten.

Ja meillä oli niin mukavaa..
Ei sitä voi kuulkaa sanoin kuvailla, miten näinkin jännittävästä päivästä voi ystävän tuella saada melko hauskan reissun aikaiseksi. Naurua riitti ja itkuilta vältyttiin.

Merkkiainepistoksen jälkeen odotettiin kaksi tuntia merkkiaineen kulkeutumista vartijaimusolmukkeisiin (jotka poistetaan ja tutkitaan leikkauksen yhteydessä syövän poissulkemiseksi) ja lopulta gammakuvattiin "löydöt".

Ihminen välissä.
Tämän jälkeen suuntasimme Töölön sairaalaan, jossa kävin sekä verikokeissa, että valokuvauksessa tulevaa leikkausta varten. Paljas ylävartaloni kuvattiin siis leikkausta varten ja uudet kuvat otetaan kuulemma leikkauksen jälkeen. Ei aavistustakaan miksi, mutta varmaan jotakin varten. Otaksun.

Pääsin tapaamaan anestesialääkäriä ja kahta leikkauksessa ilmeisesti avustavaa kirurgia. Kyseiset kirurgit nyppivät ihoani sieltä täältä, nostelivat ja laskivat jäljellä olevaa räpylääni ja piirsivät lopulta melkoiset aarrekartat huomista seikkailua varten.

Melekonen seikkailu.
Aamuni alkaa klo 6.45 Töölön sairaalassa leikkaavan kirurgini tapaamisella ja aamupalaksi tarjoillaankin sitten Diapamia - ei huono
Leikkaus kestänee kuulemma n. 8 h ajan (jos kaikki menee hyvin) ja leikkauksen jälkeen siirryn teholle seurantaan vuorokaudeksi. Tämän jälkeen alkaakin sitten toipuminen osastolla (jos en nyt sitten potkaise tyhjää)

Lyhyestä virsi kaunis - nimittäin nyt keittiön kaaos odottaa siivoojaa, pyykit nostajaa ja sängyssä tätä muijaa odottaa varsinainen - ja täysin välttämätön iltapala.

nam
Unilääke <3

Nyt sopii vain toivoa, että herään suunnitellusti kellon kilahdukseen klo 4.45. Ja sopii toivoa, että herään myös huomisesta nukutuksesta sovitusti.

Kiitos kiitos ja SUURI kiitos kaikista niistä kannustuksista mitä olette tähän suuntaan välittäneet. Arvostan
<3
Huomenna se on menoa ja palaan raportoimaan heti kun siihen kykenen.

Kommentit

  1. Olen koko päivän kulkenut peukut pystyssä. Vielä on operaatio kai kesken, olet ajatuksissani ollut useasti tänään.

    Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikueikueiku..... Sotkinko päivät jo?
      Terv. Se sama ��

      Poista
  2. Tsemppiä!Tsemppiä! Huomenna taas hitusen helpompi ja parempi päivä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …