Siirry pääsisältöön

Osastopäivä 4 - toivottavasti viimeinen (päivä osastolla)

Sattuipa eilen niin, että osasto jossa olin toipumassa oli ruuhkautumassa, joten sain siirron toiselle osastolle. Eikä laisin huono siirto tämä - pääsin nimittäin oikein HEMULIN huoneeseen ;) Tämän lisäksi huoneessani on vain yksi erittäin miellyttävä huonekaveri, joten asiat siis siltä osin erittäin kunnossa.
Hemulihuone
Yö meni aivan julmetun huonosti. Valmistauduin liian pirteänä tulevaan yöhön kuunnellen spotifyn unimusiikkia, jonka uskoin rentouttavan, mutta surullinen pianomusiikki toikin tunteet pintaan. Siinä sitten itkua tihrustelin samalla kun yritin saada unta.
Hylkäsin kuulokkeet sen siliän tien ja vaihdoin ne korvatulppiin - surullinen pianomusiikki vaihtui omiin surullisiin ajatuksiin.
Ja kun vihdoin ja viimein sain unen päästä kiinni, unet käsittelivät tietysti taas negatiivisia tunteita rakkauselämässä ja herääminen sellaisiin uniin on varsin ahdistavaa - etenkin yksin sairaalassa. Olisikin ollut vieressä joku jonka käteen vain tarttua.

Aamulla päätin jättää pahan yön taakseni ja keskittyä tulevaan päivään positiivisemmin.
Ja hitokseen positiivisesti se alkoikin, koska PÄÄSIN SUIHKUUN!
Heti kun silmät muijalla aukes, niin jo köpöttelin muovikassini kanssa hoitajien ovelle vaatimaan suihkuvuoroa.

Valtavan kaunis dreenipussukka
Suihku oli taivas.... Olisin voinut olla siellä vaikka kuinka ja kauan. <3

Vilautin eilen hoitohenkilökunnalle mahdollisuutta lähteä jo tänään kotiin. Viime yö vahvistaa toivettani ja päivystävä lääkäri lupasikin piipahtaa asian tiimoilta tänään luonani.
Dreenit keräsivät viime vuorokauden aikana kuitenkin sen verran reilusti verta, että jos hemoglobiini on laskenut rajusti, on syytä jäädä vielä osastolle. Olo on kuitenkin ihan järjettömän pirteä ja hyvä joten on vaikea kuvitella, että hemppa olisi pudonnut mahdottomia.

Tissit ovat edelleen I-H-A-N-A-T. Ja niitä on kurkittava yhä uudelleen ja uudelleen. Eihän ne virheettömät ole - pikkusen pilkotut - mutta omissa silmissäni ne on täyttä priimaa. <3

Jään odottamaan mitä päivä tuo tullessaan - ihanaa sunnuntaita kaikille.
Ja hei te maanantaimasentujat - ollaanko ihan tosi onnellisia, et me nähdään se huominen maanantai? <3

Kommentit

  1. Ai että miten olen onnellinen sinun puolesta! Nyt voit piiiitkästä aikaa nauttia elämästä täysin rinnoin ;)
    Voi hyvin - tsempit, peukut ja halit Sinulle ❤

    Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan! Täysin rinnoin!!! :) Kiitos Kata <3

      Poista
  2. Vihdoin kerkesin käydä kurkkimassa kuulumisia.
    Olipa ihana lukea että leikkaus sujui hyvin ja tissitkin on mieluisat :)
    Pikaista toipumista toivottelen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …