Siirry pääsisältöön

Nappiin meni!

Noniin - ensimmäinen hetki kun leikkauksen jälkeen jaksan avata läppärin kannen. Josko sitä jotakin saisi tänne vähän raportoituakin :)

Ah nämä aina niin viehättävät sairaalasukat.

Nyt tuli namit oikeeseen osotteeseen ;)
Keskiviikkona siis leikkaus alkoi odotetusti aamukahdeksalta ja muija tietysti totaaliseen uneen. 
Tämän jälkeen kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Leikkaus sujui odotetusti, vaikka hieman venähtikin yli 8 tunnin. Tämä tiesi äidilleni lisäjännitystä ja sairaalalle puhelinlinjojen tukkoisuutta. Muija heräsi kuitenkin odotetusti ja bonuksena tietysti onnistuneet boobsit! 

Täytyy sanoa että olen kaikin puolin todella iloinen, vaikka olo onkin kuin jyrän alle jääneellä. Liikkumaan en vielä omin avuin (enkä oikein vielä muidenkaan avuin) pysty, mutta kyllähän se mieltä virkistää, kun hoitajat kerta toisensa jälkeen tulevat tarkastamaan työntuloksia sanoin: "nää on siis aivan mahtavat - kertakaikkisen siistit" :D

Tässä on nyt kohta kaksi vuorokautta makoiltu selällään lähes samassa asennossa. Eilen kipasin seisaallaan pari sekuntia - vaan järjettömän työn takana oli sekin. Tänään tavoitteenani olisi päästä suihkuun, muta pahoin pelkään ette voimat riitä vielä... 
Yritän kuitenkin kerätä voimia sitä varten.

Dreeniletkuja matkassani roikkuu viisin kappalein ja ne tietysti myös omalta osaltaan haittaa liikkumista. Itse haavat eivät juurikaan ole kipeät, mutta nämä sisälläni liikkuvat dreeniletku ovat. Kipulääkettä kuluu melkoisella tahdilla ja pahoinvointilääkkeitä siinä sitten sivussa, mutta helpottaa ajatella, ettei tämä kestä ikuisuutta. Viikon päästä olen ehkä jo kotona <3

Iso kiitos aivan mielettömästä tuesta, jota olette osoittaneet. <3
Tulen varmasti raportoimaan lisää heti kun voimat siihen riittävät.


Kommentit

  1. Mahtavaa kun olet jo hereillä leikkauksen jälkeen - toivottavasti toipuminen jatkuu samaa rataa:)

    VastaaPoista
  2. Suunta hyvään! Muistat jumppailla juuri kuten fysiatri neuvoo niin pysyy liikeradat buenona! (mullon molemmat rakennettu LDstä 3 vuotta sitten ja olen erittäin onnellinen)

    VastaaPoista
  3. Onnea uudesta varustuksesta ja hyvää jatkoa, kyllä kaikki hyvin menee:) juup, ne treenit on aikast rasittavat. Ite kannoin kotonakin viel viikon niitä. Mulla oli kolme niitä kun tehtiin osa rinnanpoisto ja korjattiin samaan syssyyn toinenkin rinta. Ja nyt on kun uudet, ennen sellaset imetyksestä rupsahtaneet. Toivon vaan että tauti ei uusi ja niin toivon kaikille tämän kokeneena. Mukavaa syksyä! :)

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä sulle ♡ mahtava kuulla että kaikki sujui hyvin:)

    VastaaPoista
  5. Ihan älyttömän hienoa :) Näinhän sen piti mennäkin <3 t.toinen sisko

    VastaaPoista
  6. Ihanaa kun leikkaus meni hyvin! :) kaikkea hyvää tulevaan!

    VastaaPoista
  7. Hienoa, onneksi olkoon uusista rinnoista! Toipuminen pääsee alkuunsa. Alkupäivät hankalimmat, mutta kyllä se siitä lähtee pian sujumaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …