Siirry pääsisältöön

Mennyttä ja tulevaa. Pelottaa.

"Pelottaako?"
Pelottaa - niin perkeleesti.

Heräänkö nukutuksesta laisinkaan?
Epäonnistuuko leikkaus?
Onko syöpä uusinut?

Mitä lähemmäs leikkaus käy, sitä enemmän mietin, onko päätökseni ollut turhamainen.
Tiedän, että päätös terveen rinnan poistosta on vähintäänkin järkevä, mutta entä korjaustoimenpiteet?
Onko kaksi rintaa kaiken tämän paniikin ja riskien arvoista?

Ei aavistustakaan.

Koska viimeaikaiset ajatukset ja paniikit ovat aiheuttaneet melkoista ahdistusta, oli viikonloppuna pakko maksimoida rentoutus mökkimaisemissa.

<3
Järvimaisema, sauna, iltanotski, kalastus, ruoka, hiljaisuus - ja se tunne, kun sä siinä notskilla istut ihan hiljaa ja mietit mennyttä - olo on onnekas.
Ja sit sä mietit tulevaa - ja se vahvin tunne on pelko. Sä et tiedä tulevasta mitään. Sä vaan toivot ja samalla pelkäät.
Ja sit se joku tarttuu sua kädestä kiinni - ei sano mitään - on vaan siinä.
<3

Siitä ainutlaatuisesta hetkestä ei oo kuvaa, mutta seuraavan päivän notskihetkestä on. Ei niin herkkä - mutta kovin onnellinen hetki sekin ;)

Ihan mökillä
Lisää päivän onnenhetkiä - MUN PONNARI KASVAA <3

Pontti
Kaipaako tää esittelyä?

ihan bueno hetki.
Huomenna koittaa jännittävä päivä sekä Meilahden,- että Töölön sairaalassa. Illalla varmaankin raportin tynkää.

MUA PELOTTAA!

Kommentit

  1. Tsemppiä sisko <3 Kaikki menee hienosti <3 t.toinen sisko

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä kovasti tulevaan! Kyllä siitä nukutuksesta herää ja toivotaan & uskotaan kaiken menevän hyvin. Ainakin, jos on uskominen tuota meidän 4-vuotiasta, jonka kamu on kuulemma NukkuMatti ja jota sillä on niin hiRmuinen ikävä ja joka hoitaa kaiken. Meilläkin siis edessä kontrollit poitsulla, tällä kertaa magneetti ilman NukkuMattia ja sekös poitsua ärsyttää.
    Tsemppiä! Kyllä ne hymyt ja pusut sinne risukasaankiin pääsee ;-)

    VastaaPoista
  3. Höpsis. Paljon paskemmastakin oot selvinny, tää on se kuoppanen tienpätkä missä joutuu ite vähän lykkimään, mut suunta on eteenpäin. Lykkyä pyttyyn umpitylsään sairaalamakoilujaksoon. /Jenz (lettikade)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …