Siirry pääsisältöön

Dreenit vähenee - olo kevenee!

Lisää hyviä uutisia!!!

Kaksi dreeniä poistettiin tänään ja mieli on aivan huikea. Jostain syystä tuo yksi jäljellä oleva dreeni ei enää edes ota päähän - niitä on kuitenkin VAIN YKSI (alkuperäisen viiden sijaan) <3

Sain tuunattua tuon jäljellä olevan dreeniletkun kieputtamalla sen ympärille mustaa kinesioteippiä ja sujautin dreenipussin kätevästi mustaan pikkuiseen laukkuuni. Nyt mennään sitten kassialmana torstaihin asti. Eipä tarvitse kauppareissulla muiden ihmisten tuijotella putkessa kulkevia kudosnesteitä....
Kudosnesteet kassissa
Torstaina olisi tosiaan aika haavapolille, jossa poistetaan enää tuo jäljellä oleva dreeni ja tämän lisäksi tarkistetaan nuo aikaisemmat dreenikohdat, jotta leikkaushaavat eivät ole keränneet enää kudosnestettä ihon alle. Tarvittaessa kudosneste poistetaan punktoimalla, eli perinteisellä neula+ruisku -meiningillä.

Mitenkä se viime yö sitten meni?
No viime yö meni NUKKUESSA <3 
Vaihdoin pokkana illan panadolin panacodiin - voi sitä väsymyksen tunnetta ja kipujen vähyyttä kun lääke alkoi vaikuttaa. Täyttä unta viiteen asti, jonka jälkeen pikku heräämisen jälkeen unet jatkuivat vielä seiskaan asti.
Kyllähän sitä on aamulla yhtä joustava kuin jääpuikko, mutta päivän mittaan helpottaa. Pääasia että takana on hyvät unet.

Uskollinen "omaishoitajani" pakeni puntille, joten päätin silläaikaa lähteä haistelemaan hieman aurinkoista syysilmaa pikkuiselle kävelylle.
Olipa ihana kulkea ihan hissuksiin ja nuuskutella ulkoilmaa. Matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin terapeuttinen. Hymyilytti <3
Syysnautiskelua.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä päättää raportti.

Kommentit

  1. Ihanaa! Pieniä, mutta ISOJA asioita. En ole aikaisemmin kommentoinutkaan vaikka olen blogiasi seurannut jo jonkin aikaa. Olet mielestäni rohkea ja vahva nainen. Nyt myös molempine rintoinesi =) Toivottavasti toipumisesi jatkuu yhtä mallikkaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja mahtavaa että jätit nyt kommetin :)

      Poista
  2. Hih! No oikeesti sitä dreeniletkua ei sais kyllä peitellä millään kineesioteipeillä! Siitä pitäis näkyä läpi - ihan niinkuin senkin takia jos siihen sattuis tulemaan jotain hyytymään,tukkeumia tms. :) Mut en ole kyllä urani ( oon sairaanhoitaja) aikana nähny mitään noin kekseliästä dreenituunausta - nauroin täällä ihan melkein pissat pöksyissä... Oot mainio! Toipumista ja ihania syyspäiviä sulle! Kyllä tuolla asenteella pärjää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko matkaa en ole letkua peittänyt - vain sen mikä jää laukun ulkopuolelle ;) Ja onneksi sen saa aina pois jos näyttäisi siltä ettei putki vedä ;) Kiitos <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …