Siirry pääsisältöön

Kesä tuli kesä meni.

Kesä tuli - kesä meni :)

Valtavan nopeasti on aika mennyt. Tuntui, että viime kerralla kirjoittaessani korjausleikkaukseen oli vielä piiiiiitkä aika ja nyt yhtäkkiä ravaan jo kaikenmaailman tutkimuksissa leikkausta varten ja itse operaatiokin on jo KOLMEN VIIKON kuluttua! Huhhuh...

Viikko sitten koitti leikkaukseen valmistautumisen ensimmäinen vaihe - rinnan alueen magneettikuva.
Äitini oli mukanani ja tutulla kaavallahan siellä taas pötköteltiin putkessa luurit korvilla, otsa kiinni laverissa. Pientä nauruntirskahdusta aiheutti hoitaja, joka kehoitti asettamaan "rinnat niille suunniteltuihin koloihin" - noh, se laittaa ken pystyy :D 

Muija putkeen!
Eilen oli sitten mammografian ja ultran vuoro, joka ei sitten mennyt ihan niinkuin strömsöössä olisi tapana. Radiologi aloitti ultrauksen oikealta (leikatulta) puolelta ja totesi ultratessa: "Juu - ei täällä mitään näy, kuten ei näkynyt tällä puolella magneettikuvassakaan". Jo siinä kohtaa korvaan särähti erityisesti kohta "tällä puolella".
Vasemmalta (se jäljellä oleva räpylä) ultratessa alkoikin sitten piiiiiiiitkä hiljaisuus jonka jälkeen ne paskamaiset sanat: "Juu - täytyy pyytää vielä toisen lääkärin mielipide".
Toisen lääkärin saapuessa paikalle alkoi tilanne valkenemaan (ja samalla sumenemaan koska menin pienehköön paniikkitilaan). Magneettikuvassa oli näkynyt jotakin "tehostumaa" joka voi viitata hormonaalisiin muutoksiin tai syöpään. Siinäpä ne vaihtoehdot sitten olivatkin.
Tässä kohtaa mielessä kävi, että onko se nyt sitten fifty - sixty kumpaan nalli napsahtaa?

Siinä sitten pohdittiin, jotta oliskos tarvetta neulanäytteelle, mutta kyseiset "täplät" (joksi radiologi niitä kutsui) olivat sen verran pieniä, ettei neulanäyte kuulemma kannattanut. En siinä paniikkitilassa kyseenalaistanut asiaa - en itseasiassa mitään asiaa. Kiitin ja poistuin hymyillen - kuten kohteliasta on ja kuten tapoihini kuuluu. 
Olen takuuvarmasti toiminut myös näin jopa syöpädiagnoosin saatuani. :D
Vasta jälkeenpäin mieleeni tuli valtava määrä kysymyksiä, joista yksi ylise muiden: "MITÄS NYT?"

Kirurgin soittoaika on ensi viikon perjantaina. Siihen on 9 päivää aikaa. YHDEKSÄN tuskaista päivää ja yötä miettiä asiaa. Jos pelkästään tässä vuorokauden aikana olen ehtinyt suunnitella jo uudelleen alkavan hoitorumban, mitä tapahtuu seuraavina päivinä.
Niinpä tartuin härkää sarvista ja päätin yrittää aikaistaa soittoaikaa. Haluanhan tietää faktat NYT - en yhdeksän päivän kuluttua.

Soittoajan siirtäminen osoittautuikin sitten ihan varsinaiseksi operaatioksi.
Aloitin Töölön sairaalasta, jossa leikkaus on määrä tehdä - WRONG. 
Sain kehoituksen soittaa Meilahteen, jossa magneettikuva otettiin - WRONG AGAIN.
Kyyyyllä ne tiedot Töölöstä löytyy - VAAN EI VIELÄKÄÄN.
Ehkä Naistenklinikka? Ei todellakaan.
Kirurginen sairaala, jossa ultra tehtiin? VOI KYLLÄ <3

Tämän soittorumban jälkeen mut todellakin palkittiin. Ystävällinen hoitaja sanoi kirurgin soittavan mulle huomenna - YHDEN YÖN KULUTTUA <3 Haaallellujaaaaa!

Mikä fiilis?
HJUVA fiilis. Olen enemmän kuin iloinen huomisesta soittoajasta ja ENEMMÄN kuin toiveikas, että kyseessä on vain naisen mieli -> hormoonit (vain rintaan soluttautuneena).
Paniikki on hellittänyt ja osaan ajatella selkeämmin.

Näillä siis mennään huomiseen asti ja huomenna tulen sitten raportoimaan kunhan saan "faktat tiskiin".
No sen faktan jo toki tiedänkin, ettei kirurgikaan voi sanoa, onko kyseessä syöpä vai ei, mutta jotain mielenrauhaa puhelusta nyt kuitenkin odottelen  <3

P.S. Mitä muuta elämään muuten - no tässä nyt vähän näitä elämän hyvän mielen hetkiä :)

Nautiskelua karvatassun kanssa <3
 Nää nyt on niitä rentouttavia hetkiä ton karvapalleron kanssa! Yhä tuoreessa muistissa, miten tuo ystävä mut nosti sieltä sytohuuruista metsään <3

KAHVI <3
 29 vuotta se vei tajuta, että kahvi on hyvä idea <3 ja mä todella TODELLA nautin nyt niistä hetkistä!

Äitinä olemisen iloja ja herkkiä hetkiä <3

PIMPULAPOMPULA!
Tästä lookista sain kommentin: "Meinaaksä mennä toi päässä pihalle?"
NO TOTTA HITOSSA MEINAAN. Mulla on hiukset ja mä saan ne pompulalle <3

Ja yksi kesän huippuhetkistä ystävien kanssa - VÄRIESTEJUOKSU!!
PÖÖFEKT!
väriestejuoksu
Että semmottiis <3

Kommentit

  1. Voi itku...ihan sydän kurkkuun pomppasi täällä tuota lukiessa..:( Ei siinä varmaankaan osaa kysellä, kun tuollaisia uutisia saa. Toivon sydämestäni, että "täplät" ovat vain täpliä ja kaikkia ON hyvin♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …