3. osastopäivä

Huh - melkoinen urakka taas, että saan viritettyä puhelimen laturiin ja läppärin syliin kirjoittamista varten. Mutta mä pystyin siihen - vihdoinkin ilman apua <3

Olenhan mä melkoinen näky näiden veristen dreeniletkujeni kanssa, jotka kulkevat mukanani muovikassissa kun siirryn paikasta toiseen. Puhumattakaan mun viimeksi tiistaina pestystä tukasta. Mun suurin unelma tällä hetkellä taitaa olla, että pääsisin suihkuun ja nyt odotankin tuomiota kiertävältä lääkäriltä. Pesulaput ja käsisuihkukaan kun ei kykene ihmeisiin.
Ongelmana lienee kuitenkin nuo dreeniletkut, joita on vielä "liikaa". Pidetään siis peukut pystyssä, että osa leikkaushaavoista kerää jo tarpeeksi vähän kudosnestettä, jotta dreenejä saataisiin tänään poistettua edes osittain.
Muutoin toipuminen on hoitohenkilökunnan mielestä sujunut odotettua paljon paremmin. Täten sain myös lääkäriltä eilen hyviä uutisia - mikäli kaikki sujuu yhtä hyvin jatkossakin, pääsen jo maanantaina kotiin! Siis 5 päivän kuluttua leikkauksesta. Huhhahhei <3
Kipulääkkeinäkin toimii enää vain pyydettäessä Burana ja Panadol. Aika huikeeta :)

Unohdin muuten varmaan viime kirjoituksessa mainita ne leikkauksen tärkeimmä uutiset - vartijaimusolmukkeesta ei löytynyt syöpää!!! Patologi toki tutkii vielä poistetun rinnan materiaalin, mutta kyllähän me nyt siitä lähdetään että puhdasta on :)

Ja juuri kun pääsin haaveilemasta tuosta suihkuasiasta, niin hoitaja kävi kertomassa, että suihku on ajankohtainen huomenna. Ensiavuksi sain päähäni "pesumyssyn" jonka toimivuudesta en osaa vielä sanoa - märät nämä hiukset nyt ainakin ovat. Nähtäväksi jää, tuliko yhtään puhdastakin ;)
Olo on ainakin taas pesulappupesun ja puhtaiden vaatteiden myötä jo paljon raikkaampi.

Yöt on menneet yllätävän hyvin, vaikka eilen viereeni majoittui ehkä ryhmähuoneen"pahin painajainen" - kovaäänisesti koriseva vanhempi rouva. Tässä kohtaa suuri kiitos ja kumarrus sille, joka keksi korvatulpat - ja tietenkin sille, joka ne mulle toi <3

Muutoinkin on ollut ihanaa, kun vieraita on käynyt ahkerasti pitämässä seuraa. Erityisesti nyt kun vointi paranee koko ajan ja "normaalimpi" energia alkaa pikkuhiljaa kaivautua taas esiin, käy aika helposti pitkäksi. Seura on siis mieleen <3
Tämä alkaakin olla se haasteellisin osuus tämän muijan osastohoidosta, kun henkinen puoli alkaa olla ennallaan, mutta fyysinen ei pysy perässä.

Uusia rintoja on pakko kurkkia säännöllisin väliajoin. Eihän ne mitkään hillittömät kannut ole, mutta niitä on perskutti kaksin kappalein! Ja miten korkealla ne ovat - liekö koskaan olleet näin korkeuksissa!
Jo vähän haaveilen niistä uusista lukemattomista rintaliivivaihtoehdoista, jotka kaupan hyllyllä odottavat. Niistä lukemattomista paidoista tai mekoista, jotka eivät ole olleet kahteen vuoteen vaihtehto.
Ei enää kiireitä aamuja tissiä etsien.
Niin turhamaisen ihanaa <3

Nyt istun ja nautiskelen ikkunasta kurkkivasta auringosta. Ulkoilman haistelu olisi kyllä mieleen, mutta jos nyt ensin vielä vähän katsellaan (ja maistellaan siinä ohessa näitä kuumia kumpuja)

Aurinko ja kuumat kummut
Iso kiitos taas tsempeistä joita olette lähettäneet <3 Huisin ihanaa viikonloppua kaikille!

5 kommenttia:

  1. se tunne, kun on tissivako ;)

    VastaaPoista
  2. Siis hetkonen.. Ne poisti toisenkin luomun ja samassa operaatiossa sait kaksi teknotissiä? On ollut melkoinen suuri operaatio! Ja hyvin olet näköjään selvinnyt, huomaan. *peukuttaa* Itse varmasti olisin henki korvasta kuunneltavana saman jälkeen.
    Kyllä sun nyt kelpaa, kun on molemmat siskot symmetriset ja timmit.
    Tää toivoo reipasta toipumista jatkoonkin. :)

    VastaaPoista
  3. Sun kirjoituksia on mahtavaa lukea! Sulla on uskomaton energia ja voimavarat! Niillä pääsee läpi harmaan kiven! Ei ihme, että topiminenkin on noin nopeaa!

    VastaaPoista
  4. Hyvin menee sun toipuminen, mutta menkööt - oot sen ansainnut <3 Toivon patologille motivaatiota tutkia se sun tervekin tissi kunnolla läpi ja lopullinen PAD saisi olla "ei diagnostisia muutosksia" tai "ei kasvainkudosta". Mahtavaa, että vartija oli puhdas jääleikevaiheessa ja eiköhän se ole sitä myös lopullisessakin lausunnossa:)

    Nyt odotan innolla että pääsen itse takaisin töihin patologialle tammikuussa 2015!

    VastaaPoista
  5. Onneks olkoon rohkeudestasi mennä leikkaukseen,niin sitä pitää!Show must go on��Toivon ja rukoilen sulle kaikkea hyvää!T.yks ykstissinen

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...