Siirry pääsisältöön

3. osastopäivä

Huh - melkoinen urakka taas, että saan viritettyä puhelimen laturiin ja läppärin syliin kirjoittamista varten. Mutta mä pystyin siihen - vihdoinkin ilman apua <3

Olenhan mä melkoinen näky näiden veristen dreeniletkujeni kanssa, jotka kulkevat mukanani muovikassissa kun siirryn paikasta toiseen. Puhumattakaan mun viimeksi tiistaina pestystä tukasta. Mun suurin unelma tällä hetkellä taitaa olla, että pääsisin suihkuun ja nyt odotankin tuomiota kiertävältä lääkäriltä. Pesulaput ja käsisuihkukaan kun ei kykene ihmeisiin.
Ongelmana lienee kuitenkin nuo dreeniletkut, joita on vielä "liikaa". Pidetään siis peukut pystyssä, että osa leikkaushaavoista kerää jo tarpeeksi vähän kudosnestettä, jotta dreenejä saataisiin tänään poistettua edes osittain.
Muutoin toipuminen on hoitohenkilökunnan mielestä sujunut odotettua paljon paremmin. Täten sain myös lääkäriltä eilen hyviä uutisia - mikäli kaikki sujuu yhtä hyvin jatkossakin, pääsen jo maanantaina kotiin! Siis 5 päivän kuluttua leikkauksesta. Huhhahhei <3
Kipulääkkeinäkin toimii enää vain pyydettäessä Burana ja Panadol. Aika huikeeta :)

Unohdin muuten varmaan viime kirjoituksessa mainita ne leikkauksen tärkeimmä uutiset - vartijaimusolmukkeesta ei löytynyt syöpää!!! Patologi toki tutkii vielä poistetun rinnan materiaalin, mutta kyllähän me nyt siitä lähdetään että puhdasta on :)

Ja juuri kun pääsin haaveilemasta tuosta suihkuasiasta, niin hoitaja kävi kertomassa, että suihku on ajankohtainen huomenna. Ensiavuksi sain päähäni "pesumyssyn" jonka toimivuudesta en osaa vielä sanoa - märät nämä hiukset nyt ainakin ovat. Nähtäväksi jää, tuliko yhtään puhdastakin ;)
Olo on ainakin taas pesulappupesun ja puhtaiden vaatteiden myötä jo paljon raikkaampi.

Yöt on menneet yllätävän hyvin, vaikka eilen viereeni majoittui ehkä ryhmähuoneen"pahin painajainen" - kovaäänisesti koriseva vanhempi rouva. Tässä kohtaa suuri kiitos ja kumarrus sille, joka keksi korvatulpat - ja tietenkin sille, joka ne mulle toi <3

Muutoinkin on ollut ihanaa, kun vieraita on käynyt ahkerasti pitämässä seuraa. Erityisesti nyt kun vointi paranee koko ajan ja "normaalimpi" energia alkaa pikkuhiljaa kaivautua taas esiin, käy aika helposti pitkäksi. Seura on siis mieleen <3
Tämä alkaakin olla se haasteellisin osuus tämän muijan osastohoidosta, kun henkinen puoli alkaa olla ennallaan, mutta fyysinen ei pysy perässä.

Uusia rintoja on pakko kurkkia säännöllisin väliajoin. Eihän ne mitkään hillittömät kannut ole, mutta niitä on perskutti kaksin kappalein! Ja miten korkealla ne ovat - liekö koskaan olleet näin korkeuksissa!
Jo vähän haaveilen niistä uusista lukemattomista rintaliivivaihtoehdoista, jotka kaupan hyllyllä odottavat. Niistä lukemattomista paidoista tai mekoista, jotka eivät ole olleet kahteen vuoteen vaihtehto.
Ei enää kiireitä aamuja tissiä etsien.
Niin turhamaisen ihanaa <3

Nyt istun ja nautiskelen ikkunasta kurkkivasta auringosta. Ulkoilman haistelu olisi kyllä mieleen, mutta jos nyt ensin vielä vähän katsellaan (ja maistellaan siinä ohessa näitä kuumia kumpuja)

Aurinko ja kuumat kummut
Iso kiitos taas tsempeistä joita olette lähettäneet <3 Huisin ihanaa viikonloppua kaikille!

Kommentit

  1. se tunne, kun on tissivako ;)

    VastaaPoista
  2. Siis hetkonen.. Ne poisti toisenkin luomun ja samassa operaatiossa sait kaksi teknotissiä? On ollut melkoinen suuri operaatio! Ja hyvin olet näköjään selvinnyt, huomaan. *peukuttaa* Itse varmasti olisin henki korvasta kuunneltavana saman jälkeen.
    Kyllä sun nyt kelpaa, kun on molemmat siskot symmetriset ja timmit.
    Tää toivoo reipasta toipumista jatkoonkin. :)

    VastaaPoista
  3. Sun kirjoituksia on mahtavaa lukea! Sulla on uskomaton energia ja voimavarat! Niillä pääsee läpi harmaan kiven! Ei ihme, että topiminenkin on noin nopeaa!

    VastaaPoista
  4. Hyvin menee sun toipuminen, mutta menkööt - oot sen ansainnut <3 Toivon patologille motivaatiota tutkia se sun tervekin tissi kunnolla läpi ja lopullinen PAD saisi olla "ei diagnostisia muutosksia" tai "ei kasvainkudosta". Mahtavaa, että vartija oli puhdas jääleikevaiheessa ja eiköhän se ole sitä myös lopullisessakin lausunnossa:)

    Nyt odotan innolla että pääsen itse takaisin töihin patologialle tammikuussa 2015!

    VastaaPoista
  5. Onneks olkoon rohkeudestasi mennä leikkaukseen,niin sitä pitää!Show must go on��Toivon ja rukoilen sulle kaikkea hyvää!T.yks ykstissinen

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …