Siirry pääsisältöön

Korjausleikkauspäätös

No mutta katsoppas vaan - kuukausi hujahti melkosella vauhdilla. Nyt on ollut elämä kyllä semmosta vilskettä, ettei todella ole ehtinyt tätäkään päivittelemään.

Näyttäisi siltä, että tämänhetkinen elämäntilanne ei anna aikaa nyhvätä blogimaailmassa rustaamassa diipadaapakuulumisia, mutta päivitellään nyt edes tärkeimmät ja ainakin syövän kannalta oleellisimmat!

Otsikossa tänään siis rinnankorjausleikkaus.
Nyt se on sitten päätetty - lähden korjaukseen syyskuussa.

Kävin pari viikkoa sitten juttelemassa toisen kirurgin kanssa tulevasta leikkauksesta ja hän puoltaa päätöstäni/toivettani poistaa myös terve rinta. Olen huojentunut. Täten uusiutumisriski pienenee reilusti.

Suunnitelma on nyt siis selvä. Mulle tehdään uudet rinnat selkäkielekkeistä ja lisäksi laitetaan pienet implantit. Realistinen tavoite on kuulemma B -kuppi.
Väliäkö sillä kuppikoolla, mutta en väitä etteikö olisi ihan kiva, että rinnat olisivat jälleen sillä korkeudella, mihin ne on alunperin suunniteltu. Ja se korkeus ei ole napa - sen verran voin paljastaa.

Leikkaus tulee olemaan vaativa - selästä jotenkin ihmeentavalla "käännetään" omaa lihaa tuohon etupuolelle - verisuonia katkomatta (= tämä pienentää verenkiertohäiriöiden riskiä) ja samalla otetaan myös ihoa (joka kuulemma omassa selässäni on varsin pehmeää ja sitä on _tarpeeksi_ :D ) jota siirretään etupuolelle.
Nännit rakennetaan myöhemmin, joten melkoisen friikkinä mennään vielä tovi sitten uusien rintojenkin kanssa.

Koska kyseessä on vaativa leikkaus, tulen olemaan sairaalassa kuulemma kokonaisen viikon. HUHHUH - voin kertoa että tällä adhd luonteella ajasta tulee TODELLA pitkä ja tuskainen. Toisaalta - kuntokaan ei varmaan ole siinä kohtaa kovin adhd, joten lepo lienee ihan paikallaankin. Kerrankin tämän muijan täytyy pysyä vaakatasossa - (hiljaiseksi se ei varmaan saa?)
Sairaslomaa voi pärähtää kuulemma jopa seitsemän viikon verran. KÄÄK.

Onhan se kiva ajatella, että irtotissit ja proteesiliivit jäisivät historiaan, mutta karu totuus on kuitenkin se, ettei tällaiset leikkaukset aina nekään onnistu halutulla tavalla. Lopputulos voi olla, ettei mulla ole rintoja (sitä yhtäkään) enää laisinkaan -> mitä nyt selässä vain hillittömät arvet.
Tämä on kuitenkin ajatus, joka pitää sisäistää ja jättää ne liialliset toiveet vielä odottamaan aikaansa.
Jännityksellä jään odottamaan.

Mitä elämääni muuten tulee, niin voisin tiivistää fiilikseni napakasti seuraavaan kuvaan <3


Valtavan ihanaa kesää kaikille! <3 Tulen kirjoittelemaan taas jahka ehdin.....

Kommentit

  1. Suosittelen korjaus leikkausta. Mulle on tehty ja on se vaan mukava kun ei tartte asua sen irtotissin kanssa

    VastaaPoista
  2. Olipas kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Leikkaus menee varmasti hyvin ja luulen, että olet senverran voipunut alussa, että et edes halua kotiin...:)
    Oikein ihanaa kesää sinulle♥

    VastaaPoista
  3. Ihanaa kesää ja syksyä! Äkkiä se viikko menee ja edessä on kaikki unelmat ja suunnitelmat!
    Heidi

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä korjausleikkauksen odotteluun! Kaikki sujuu varmasti hienosti ja toivut nopsaa kun olet hyväkuntoinen nuori nainen. Uskon, että olet varmasti tyytyväinen lopputulokseen. Itse menen syksyllä myös terveen rinnan kohotukseen ja nänninrakennukseen.

    VastaaPoista
  5. Luin juttusi tänään kampaajalla. Olen nyt jo 39-vuotias, mutta 27-vuotiaana sairastuin rintasyöpään. Nykyään mulla on kaksi last 4 v. Ja 1,5 v. Oon harkinnut rintaleikkaukseen menoa, mutta vierastan implantti ajatusta ja vatsastani ei saa rintaa tehtyä. No, pitää miettiä vielä. Minäkin erosin hoitojen jälkeen senaikaisesta miehestäni, mutten myöskään syövän takia.

    VastaaPoista
  6. KLaitoin sulle yv:tä fb:hen.. :)

    VastaaPoista
  7. Ois kiva tietää mitä sulle kuuluu!aina välillä oot mielessä kun sairastit samaan aikaan.Vai ootkoi lopettanut koko blogin?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …