Niskasta kiinni? N-Y-T. Ja vähän lehtijuttua.

Hengissä yhä - kirjoitustauosta huolimatta! 

Ihan ensiksi kerrottakoon, että tänään on vihdoin tehty jotain konkreettista tälle iänikuiselle saamattomuudelle. Mitta täyttyi ja rupesi oikein ällöttämään nämä jatkuvat tekoselitykset "avioerosta ja lastenhoito-ongelmista".  Nyt on kuulkaa salikortti VIHDOIN taskussa ja BC:n ruokavalio aloitettu tänään uudelleen. HALLELUJA.

Puolen vuoden salitauon jälkeen
Hyötyliikunta on kuulunut arkeeni tämänkin "saamattoman" puolen vuoden aikana, kuten myös lenkit koiran kanssa. Vaan ei ole silti salitreenin voittanutta <3

Mitä tulee kuitenkin noihin iänikuisiin "lastenhoito-ongelmiin" niin varsin hauskoja juttuja voi lastenkin kanssa tehdä liikkuen. Nyt on kuulkaa pelattu jalkapalloa, pyöritelty hulavannetta, käyty pyöräilemässä yms yms yms...  IHANATA <3 Vielä kun kelit tästä vaan lämpenee niin voi että!! 

Lapsi on terve kun se leikkii...
Kävin myös pyörähtämässä viime viikon Anna -lehdessäkin kertomassa tarinani (jälleen kerran) ja kiinnostuneet voivat lukea jutun täältä:


Tässä sitä mennä porskutetaan - päivä kerrallaan. Pakko kuitenkin myöntää, että olo on onnellinen - ja kiitollinen. <3

P.S. Keskustelu tulevasta rinnankorjausleikkauksesta tämän kuun lopussa. KÄÄKS !

1 kommentti:

  1. Paljon tuttua tuossa jutussa ja ajatuksissasi, vaikka eri syövän sairastinkin. Syöpämörkö istuu olkapäällä, istunut viime viikkoina tosi tiukasti. Ja oon ehkä viime aikoina vasta alkanu surra menetettyjä hiuksia, vaikka hiusten tippumisesta on jo vuosi. Pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, miten pitkä prosessi tämä vielä henkisellä tasolla on, vaikka hoidot onkin jo ohi. Mutta tosiaan, yritetään porhaltaa päivä kerrallaan, kiitollisena joka päivästä. :)

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...