Siirry pääsisältöön

Tässä ja nyt - tänään

No niinhän siinä sitten kävi, että päädyin rintasyöpätarinoineni Iltalehteen viime torstaina. Jos joltakulta jäi juttu lukematta, niin se löytynee vielä Siskojen sivuilta osoitteesta:

Omat fiilikset jutusta on hyvinkin positiiviset. Moni mut tunteva henkilö onkin sanonut jutun olevan jetsulleen mun näköinen ja hyvä niin. Olin yllättynyt miten toimittaja käyttikin paljon sanomiani asioita suorina lainauksina mitään ylimääräistä lisäämättä - ja just mun tyylillä :)

Ollaan saatu valtavasti positiivista palautetta ja tukea jutun myötä. Suuren suuri kiitos siitä. <3 
Arvostan ISOSTI <3
Ei me Siskot aivan huvin vuoksi nakkena kaikelle kansalle poseerata, mutta niin se vaan on, että jos äänensä haluaa saada kuuluviin tärkeän asian puolesta, niin se vaatii tekoja! Tarkoittakoon se sitten vaikka titlooppikuvaa kaiken kansan edessä! NIH!

Näillä mennään :)

Eilen oli varsin mukava ilta, sillä ystäväni saapui tyttärensä kanssa yökylään. 

Tuija saapui YHDEKSI yöksi <3
Ja kylläpä vaan pisti hymyilyttämään tämä rakkaan ystäväni kassimäärä - se mitä naisen kassista ei löydy - sitä ei tarvita <3 

Vietettiin vallan hauska "tyttöjen ilta" nelistään ja innostuttiin Tuijan kanssa klo 23.00 pistää vähän reenatenkin! Kylläpä vaan oli hauskaa!!
Eipä siinä muuta tarvittu kuin tanko, pinkit levypainot ja helkutisti iloista mieltä! Ja sitä riitti <3

Nyt lenkkeilykin on alkanut maistumaan entistä enemmän. Tulen aivan valtavan hyvälle mielelle tuolla Kinan kanssa porskuttaessa. Auttaa myös yksinäisiin hetkiin äärimmäisen hyvin.

Juuri tässä yksi ilta sohvalla möllöttäessä, Kinan laittaessa pään mun syliin - mietin miten paljon iloa tuo karvakasa tuokaan. Tämä samainen karvakasa oli justiinsa se leidi, joka pakotti mut ylös sohvalta metsän siimekseen, kun sytot meinasi viedä voimat.
Me ei annettukkaan sytoille valtaa vaan rökitettiin väsymys ihanilla metsälenkeillä <3

Sieltä noustiin ja tässä ollaan - ja hengitetään helvetti! 

Onnea on elämä tässä ja nyt - tänään <3

<3 mun

Kommentit

  1. Se lehtijuttu oli aivan mahtava! Mun silmissä sä olet tehnyt ison työn sanansaattajana, kiitos sinun en näe syöpää enää niin pahana piruna kuin ennen olen sitä pitänyt. Myöskin sun asenne on opettanut mulle paljon. Siksipä olenkin ihmisille blogiasi suositelleet, koska meillä kaikilla on sinulta opittavaa. Kiitos <3. Ja tuhottoman paljon tsemppiä jatkoon ja rapsuja sun arjen pikku karvasankarille )

    VastaaPoista
  2. Ystävällä vähän samanlainen pakkaustyyli, kuin minulla...kaikki pitää aina olla mukana...yhdeksikin yöksi..:)

    VastaaPoista
  3. Voi Noora nyt pistit kyllä Kinan kasvattajan itkettämään <3

    Susann

    VastaaPoista
  4. Oot vaan niin mahtava <3
    Lehtijuttu oli kyllä just semmoinen kun pitääkin sun jutun olla, ja kyllä mua vähän itketti taas kun sitä luki.
    Mahtavaa että oot vielä täällä! Se kun ei oo mikään itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
  5. Hieno lehtijuttu!! Mä niiiiiin allekirjoitan kaiken mitä siinä kerrot... Ja kiitos blogistasi, on toiminut vertaistukena kun olen käynyt läpi samaa taivalta hieman perässäsi. Terveisin yks titlooppi jolla asiat hyvin tällä hetkellä!

    VastaaPoista
  6. Heips!

    Törmäsin myös juttuusi, kahvilassa salaattia syödessä.
    Hyvin kirjoitettu, kuulosti ihan sinulta;-)

    Meilläkin on noita karvaisia tsemppareita neljä kappaletta kotona. Tiedän mistä puhut ja niistä on ollut lapsellekin hoitojen aikana äärimmäisen paljon iloa, seuraa, tukea...

    Kinasi muistuttaa meidän Reinoa, samanlainen maksanruskea. Vilipitön, palvova, kuuntelija ja ymmärtäjä. Myös varma saunakaveri.
    Tosin tänä aamuna aamuauringon säteet paljastaa leijuvat irtokarvat ja karvakinokset lattialla...
    Mutta ne eivät haittaa niin paljon, kun sain koirilta tosi märät aamunuolaisupusut;-)

    Niistä on niin moneksi;-)

    Jaksuja ja jatkoja kaikissa haasteissa ja myllerryksissä. Pääsi on pinnalla ja suunta on oikea.

    Tiina

    VastaaPoista
  7. Kiitos hyvästä lehtijutusta, asenteestasi ja tuestasi. Saman matkan olen käynyt läpi ja blogisi on ollut piristävää luettavaa ja antanut voimia.

    Mari-Anne

    VastaaPoista
  8. Oliskos jo aika päivittää? ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …