Siirry pääsisältöön

Vanha koira ja uudet temput.

Pärskis!
Olen todella luullut olevani kipeä jo useamman viikon, kunnes eilen ymmärsin, että kyseessä onkin perus kevätallergia. Toihan se aurinko näitä huonojakin puolia tullessaan kun Leppä-pirulainenkin aloitti kukinnan jo täydellä tohinalla. Ei siis mikään ihme tällaiselle astmaatikolle ja allergikolle että nenä on tukossa.
Tilanne korjattu jokavuotisilla allergialääkkeillä ja nyt uskaltautuu taas siirtyä takaisin crossfitinkin pariin!

Nyt on kyllä tämän muijan impulsiivinen persoonallisuus päästetty totaalisen irti! Muutamassa päivässä voi tapahtua kaikenlaista jännittävää! :)

Yksi suurista haaveistani on ollut sujuva englanninkielen taito - jota minulle ei siis tosiaankaan ole suotu. Tokihan sitä on tullut opeteltua englantia peruskoulussa, mutta siitäkin huolimatta liian paljon on päässyt unohtumaan ja sen myötä pelko puhua/kirjoittaa on aika isosti läsnä.
Nyt on tullut kuitenkin aika voittaa pelot ja tehdä jotain konkreettista asian eteen.... (Muutakin kuin valittamista....)
<3
Voi kyllä vain - lähden syksyllä kielimatkalle Englantiin! <3

Suunnitelmani on seuraavanlainen:
Kesäksi hakeudun jonkin sortin kesäkurssille saadakseni hieman tuntumaa kieleen ja syksyllä lähden sitten harjoittelemaan opittua TATTADADAAAA Englantiin.
Reissussa oppilaat majoitetaan paikallisiin perheisiin, joten kommunikointi englannin kielellä lienee välttämätöntä. IIK!
Olen ilmoittautunut alustavasti viikon reissuun, mutta kieltämättä kahden viikon vaihtoehto houkuttelee. Siispä jos äidilliset velvollisuuteni (sekä lompakkoni) antavat myöten, saatan viipyä kahden viikon verran.

Tässä sitä nyt ollaan - jännityksissä ja malttamattomana - mutta niin onnellisena siitä, että nyt vihdoinkin haaveeni toteutuu! Sopinee vain toivoa, että vanhakin koira voi oppia vielä uusia temppuja....

Näihin kuviin - näihin tunnelmiin... Hurjan ihanaa torstai-iltaa kaikille! <3

Kommentit

  1. Tosi hienoa kuulla...:) Olet taas elementissäsi...ttäynnä virtaa olevana.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …