Siirry pääsisältöön

Nauruntäyteinen viikonloppu!

Huippuihana viikkonloppu takana!

Perjantaina sain extemporee idean lähteä tekemään "jotain jonkun kanssa" - tarkoittanee sitä, etten halunnut könöttää yksin kotona vaan päästä ihmisten ilmoille. Tilanne ratkesi kovinkin äkkiä kun yksi ystävistäni ilmoittautui vapaaehtoiseksi "leikittäjäksi" ja kutsui saunan kautta kuppilaan.

Enpä osannut odottaa, että saunassa mua odottaa aivan järjetön treenimotivaatio -> meneppä saunaan leidin kanssa, jolla on (kolmesta lapsesta huolimatta) sitkeä treenitausta = täydellisen lihaksikas ja vimosen päälle timmi kroppa. Istu siinä nyt sitten niiden pikipinkeiden pakaroiden ja tikitimmien lihasten vieressä omien tekoselityksiesi kanssa ;)
Meinasin ampaista salille siltä istumalta!!!

No ihan toimettomana en sentään ole ollut, sillä lenkkejä on tehty ja crossfitissäkin käyty. Nyt vaan jokin selkeä treenisuunnitelma niin avot! Ja kovaa duuniahan se vaatisi päästä siihen tavoitekuosiin. Ei paljon ajatusleikit auta!

Koitti lauantai ja Rintasyöpäyhdistyksen järjestämä "liikuntaviikonloppu" = aivan järjettömän huikea päivä (+yö) syöpämuijien kanssa <3 Sain taas mahdollisuuden ja kunnian tutustua uusiin, niin huikeisiin tyyppeihin <3
Ilta huipentui kylpylän "tansseihin" jossa pöytämme oli merkitty aavistuksen "karskilla" kyltillä - joten tuunasimme sitä hieman myyvemmäksi.

Rintayhdistys
Sitten pakko taas hehkuttaa "nettilöytöäni" !!
Olen ollut vailla salikenkiä jo pidemmän tovin. Nöyrästi olen treenaillut teinivuosina ostamillani adidaksen tennareilla näihin päiviin asti, mutta nyt tein taas löytöjen löydön!

Lonsdale <3
Siinä ne on <3 Lonsdale boxing -kengät!! Suomessa näytti maksavan lähemmäs 70 (!!) euroa kun taas englannista tilattuna (www.sportsdirect.com) hintaa kertyi "huimat" 20 e!! 
Kyseisessä putiikissa on muutenkin ihan kelpohintaisia vaatteita, eikä postimaksutkaan päätä huimaa!
Suosittelen <3

Tänään on vietetty poikani 5 -vuotissyntymäpäivää ja kyllähän se taas pisti miettimään kaikenlaista. Sitä kummasti aina herkistelee lasten syntymäpäivinä näiden kliseisten "mihin tämä aika on mennyt" -kysymysten äärellä.
Enpä olisi vielä 5 vuotta sitten uskonut, miten paljon extrahypersuperlisäenergiaa elämääni oli tulossa.
On tuo iki-iloinen iki-liikkuja vain super rakas <3

Ja nyt tämän ihanan palleron kainaloon ->

<3
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Kommentit

  1. Nyt on ihan pakko kysyä tuosta SportDirectistä. Oliko miten helppo tilata, miten nopeesti tuli paketti tms, eli siis ihan perus tilaajakokemuskysymyksiä? :D Ja oliko koko sopiva? Oon tässä itse vähän tuskaillut, kun pitäisi hankkia kunnon kävely/juoksukengät, mutta ei olisi millään varaa hankkia mitään satasen kenkiä. Tuolla tosiaan näytti olevan melkoisen halpaa!

    -C

    VastaaPoista
  2. Minä olen ihan rakastunut tuohon Kinaan!! Oi ja voi <3

    Kata

    VastaaPoista
  3. Heippa! Saanko kysyä mitä kokoa tilasit ja minkä kokoiseen jalkaan? :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …