Siirry pääsisältöön

Levoton mutta onnellinen

Ah - mitä kevään tuntua ilmassa! Ja mielikin on kyllä sen mukainen :)
Ei kuitenkaan vielä niin paljon, että olisin saanut treenikautta aloitettua - kuinka HITOKSEEN turhauttava voi ihmismieli olla.
Olen keskellä niitä kaikkein tyypillisimpiä selityksiä - lastenhoito-ongelmista ajanpuutteeseen. Sen verran pitkälle olen jo kuitenkin päässyt, että olen saanut varattua tälle viikolle kolme crossfit tuntia, mutta aika yllättävää, että olen joutunut perumaan niistä kaksi. Voi nolous!
Perjantain tunti olisi vielä varattuna ja sinnehän perkele mennään vaikka väkisin!

Ihan toimettomana tässä ei kuitenkaan olla oltu, sillä aloitin koirani Kinan kanssa Agilityharrastuksen alkeiskurssin merkeissä. Eipä voi muuta sanoa kuin että VAPISKAA PUUDELIT - Kina on saapunut agilitymaailmaan! <3
Ensimmäinen kerta meni ihan täydellisesti. Kun Agilitykentällä vilahtaa nakki, ei Kinalle jää yksikään suoritus puolitiehen ;)
Enpä voi kuin lämpimästi suositella kyseistä lajia ihan jokaiselle koiran omistavalle <3

Väsynyt harrastaja
Nyt on pakko hehkuttaa yhtä sisustuslöytöä jonka tein muutama viikko sitten.
Olen tunnetusti erittäin suuri "pöllöfani" ja kerään itselleni kaikenlaista "pöllökivaa" silloin tällöin. Noh - yksi kaunis päivä sain vision pöllöaiheisesta seinätarrasta, jota lähdinkin metsästämään siltä istumalta - kuten yleensä mulla on tapana.
Löysin aiiiiivan täydellisen massiivisen seinätarran pöllökuvilla varustettuna eräästä suomalaisesta verkkokaupasta, mutta hintaa kyseisellä tarralla olikin rapiat 40 euroa. AIVAN liikaa meikäläisen lompakolle...
Hetkellisen epätoivon jälkeen löysin kuin löysinkin tismalleen saman tarran Ebaysta. Ja nyt tulee se paras osuus - nimittäin HINTA! Postikuluineen 14 EUROA! Voin sanoa, ettei ole laisin viimeinen kerta kun käytän kyseistä kauppapaikkaa <3

Ja siinä se nyt nököttää - keskellä olkkarin seinää - isona, mutta ihan täydellisenä

Pöllötarra
Ja KYLLÄ - mä tiedän että se kuuluisi lastenhuoneeseen mutta EI - mä en halua sitä lastenhuoneeseen. Mä halusin sen mun olkkariin <3
Mummu sanoi, että sehän on ilmiselvä "elämänpuu" - ja todentotta, se on täydellisesti mun elämän puu - pikkusen levoton mutta niin onnellinen <3

P.S. Jos jollain ois vinkkejä miten herättää toi mun köyhä orkidea taas henkiin - ideat otetaan vastaan <3

Päivieni karvainen ilo <3

Kommentit

  1. Kerro linkki kauppaan mistä tilasit tuon tarran - ihana :)

    VastaaPoista
  2. Tarra ON hieno...ja juuri olkkarissa...eihän missään ole määrätty, että vaan lastenhuoneeseen sais laittaa!

    VastaaPoista
  3. Uskomattoman osuvasti sanottu ja kuvattu tuota kuvaa ja elämänpuuta pikkuisen levoton mutta niin onnellinen :) vedet kihosi simmuun ;)

    Nessa

    VastaaPoista
  4. Orkidea "kuolee" aina välillä. eli ei kuki kokoajan. kastele silti kerran viikkoon kunnolla, se kai tykkää että kastellaan ihan upottamalla. sitten saatat kokea ihmeen! yks kaunis päivä kukka on täynnä nuppuja! niin kävi mulle ja kukat oli taas kukassa useemman kuukauden. nyt raukka on taas ihan ranka, mut en mä sitä pois heitä :) T: ei todellakaan viherpeukalo, ja sitä suuremmalla syyllä miten ilahduin kun orkidea kukki uudestaan ja uudestaan! -riikka

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …