Siirry pääsisältöön

Tutkimuksia ja mielen myllerryksiä.

Aamu aloitettu syöpäklinikan tutkimuksissa, josta viime viikolla jo vähän puhuinkin. Tänään tiedossa oli odotetut kokovartalo TT -kuvat sekä rinnanalueen ultratutkimus.
Siinä odotusaulassa istuessani otin ensimmäisenä television kaukosäätimen haltuun ja rykäsin kolmoskanavalle. MIKÄ AJOITUS! Meidän Tiinahan se siellä oli puhumassa omasta rintasyövästään, sekä meneillään olevasta "Kanssasi" -kampanjasta. Jos missasit, niin kannattaa katsoa täältä:
Huomenta Suomi 12.2.2014
<3
TT -tutkimus menikin jo tutulla kaavalla - varjoaineet kurkusta alas, kanyyli kiinni ja muija putkeen. 
Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta kun mua ei kuitenkaan jännittänyt - eikä pelottanut. Kerrankin musta tuntuu, ettei siellä vaan voi olla mitään!
Putkesta päästyäni vielä rinnanalueen ultraan ja sielläpä odotti varsin tuttu radiologi. Pari kertaa aiemmin on herra ultrannut mua samaisesta syystä ja yhä vieläkin näkyvissä pelkkää PUHDASTA <3

Siinäpä onkin ne päivän tärkeimmät uutiset!
TT -kuvien tulokset saan 25.2. joten tovi pitänee malttaa....

Eilen (taas) repäsin ja ilmoittauduin kuulkaa CROSSFIT -kurssille! Ensi viikolla alkaa ja heti ensimmäinen viikko koostuu kolmesta treenistä. Sen jälkeen 8 kerran jatkokurssille. *MALTTAMATON*

Pääsin myös testaamaan toissapäivänä ystäväni Johannan mukana HipHop -tanssia (aikuisille) ja jumanpiude että oli hauskaa! Tässä myös yksi mahdollinen harrastusvaihtoehto heti kun lompakko antaa myöten <3
Sen verran tuli todettua, että jos mieli uhkaa mustua elämän käännekohdissa, niin ratkaisu koostuu vain kahdesta sanasta: HIP ja HOP <3

Olen tällä hetkellä ajatusteni kanssa niin syvässä umpikujassa, että toisinaan on pakko vilautella syöpäkorttia ihan itsellenikin - asiat voisivat olla huonomminkin.
"Jos selvisit viime vuodesta, selviät tästäkin" -neuvo kantaa aika pitkälle! <3

Ja nämä pienet antavat aika paljon voimaa (mutta myös vievät niitä ;)


<3

Kommentit

  1. Voimia sinulle...kyllä se aurinko taas kohta paistaa...:))

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä myllerryksiin :) ja hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …