Siirry pääsisältöön

Pakollinen pysähtyminen

Voi ikuisuuden kestävä "melkein flunssa" ja siitä pukkaava hengitystieinfektio!
Kurkkukipua on ollut enemmän ja vähemmän jo parin viikon ajan, mutta varsinaista flunssaa ei näkynyt. Työpaikkani kuitenkin tarjoutui maksamaan influenssarokotteet kaikille paniikkipirkoille, joten päätin sitten eilen käydä rokotuksen hakemassa. Huono idea!

Iltaan mennessä flunssaa jo pukkasikin ja jo taustalla elänyt kurkkukipu otti vallan ja vei ääneni melkoisen synkälle levelille. Kuumetta puski yöksi ja unesta ei luonnollisesti ollut tietoakaan.
Kipasin aamulla lääkärissä pihisemässä oireista, vaikka tiedossa oli että rokotus saattaa toki nostaa kuumetta ynnämuitaärsyttäviäoireita.
Lääkäri totesi: "Joko sulla on hemmetin huonosti hoidettu astma tai melkosen raju hengitystieinfektio. Jos tää olis ollut bakteeriperäinen niin olisin passittanut sut jo sairaalaan."  Hupsista.
Ei muutakun astmapiippua ja särkylääkettä huuleen ja normaalisti hyperaktiivinen muija pakkolepoon.

Tässä sitä nyt ollaan - pakosti paikallaan omien ajatuksieni kanssa. En voi paeta lenkille, en ystäville, enkä seistä päälläni jos siltä tuntuu. Viisas vertaiseni sai minut juuri hetki sitten tajuamaan tämän - pakenen omia ajatuksiani viipottamiseen.
Joko minut pitää kiireisenä lapset, tai sitten muut "projektit" johon ryhdyn sekuntiakaan miettimättä. Pidän elämäni kiireisenä.

Vaikka olen koko ajan ajatellut, että viime vuosi meni kepeämmin kuin osasin kuvitellakaan, ja koin porskuttavani syövän yli "hymyillen" ja vahvana - nyt huomaan sen jättäneen jälkensä.
Viime vuonna tapahtui niin paljon - niin liikaa, ettei liene ihmekään että ajatukseni eivät pysy kasassa nyt, kun mulla on vihdoin aikaa ajatella tapahtuneita.
Nyt alkaa oman elämäni aikalisä <3

Tämän huolettoman tunteen kun saisi pieneksi hetkeksi takaisin.... <3

<3

Kommentit

  1. Olen vähän ajatellutkin ystäväsi tavoi, mutta en ole mitään sanonut...onneksi ystäväsi puki ajatuksensa sanoiksi.... Nyt lepäät ja keräät voimia rauhassa♥

    VastaaPoista
  2. Olet fiksu nuori nainen. Oman tilan tiedostaminen on pelkästään positiivista ja avaa ovet eheytymiseen. Kaikkea hyvää toivoen Santruzka.

    VastaaPoista
  3. Samoin minä olen jo jonkin aikaa ajatellut, että Nooralla on jäänyt kaasupoljin jumiin.
    Sairauden oli pakko tulla näyttämään, missä pitää jarruttaa, jottei mössähdä päin seinää.
    Kun hyväksyt sairautesi sanomana, olet jo voiton puolella. Kyllä se siitä...

    VastaaPoista
  4. Olen lueskellut tässä viime aikoina blogiasi rintasyövästä ja nyt löysin tännekin tieni. Itse odottelen juuri leikkaukseen pääsyä, joka koittaa viikon päästä, joten matka on vasta alussa. Kiitos kirjoituksistasi, ne auttavat tässä tilanteessa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …