torstai 20. helmikuuta 2014

Mitäs nyt?

Yksinäisten iltojen polttava puheenaihe - mitä ihmettä sinkkuihmiset tekee kaiket illat?
Sohva on alkanut tulla itselleni jo liiankin tutuksi ja adhd luonne yrittää nostaa päätään.
Mielessä vain yksi kysymys: "Mitä tekis?"
Niin - jostain syystä aikaa on mutta pyykit eivät peseydy, astiat eivät kulkeudu tiskikoneeseen, villakoirat ei pyöri imuriin, ja koira vain on ja pysyy likaisena.
(Tänään tosin skarppasin koiran kanssa ja laitoin suihkun laulamaan. Nyt mielessä vain yksi kysymys: Kumpi haisee pahemmalle - likainen vai märkä koira?)

Koska illat kuluvat olohuoneen seinien sisällä, ei liene mahdotonta että yksi kaunis ilta (epätasapainoisen) mieleni täyttää järjetön sistusvimma ja pesänrakennusvietti. Sekään ei liene mahdotonta, että vain puoli tuntia ennen huonekaluliikkeen sulkemisaikaa pakkaan lapset autoon ja kiiruhdan lunastamaan kotiimme täydellisen maton tähän möllötyksen valtakuntaan. Nyt kelpaa möllötellä (ja koittaa rauhoittua) <3

Tauti alkaa olla selätetty, joten maanantaina alkava Crossfit odottaa. Liikuntaa tässä kyllä jo ollaankin vailla - sillä jos jollain on terapeuttiset vaikutukset.

Liikunnasta puheenollen...
On aika mielenkiintoista, että me ihmiset (minä mukaan lukien) vouhkaavat hyötyliikunnan tärkeydestä ja viisaudesta. Valitaan rappuset hissin sijaan ja kenties taitetaan työmatkatkin jalkavoimin. 
Vaan pistinpä merkille tässä taannoin kauppareissulla mielenkiintoisen ilmiön parkkipaikkakäytöksestä.

Kukapa meistä autolla liikkuvista ei havittele sitä täydellistä paikkaa marketin pääovien välittömästä läheisyydestä? Kaukaa jo bongaat sen paraatipaikan ja juuri kurvatessa paikalle kiroat sen olevankin invapaikka. Ei muuta kuin uutta paikkaa metsästämään - invapaikan välittömästä läheisyydestä tietenkin.
Saatat käyttää järjettömästi aikaa (erityisesti kauppakeskuksien parkkihalleissa) päästäksesi mahdollisimman lähelle ovia ja pyörit jopa ympyrää kuin ihmettä odottaen, että joku parhaan paikan saanut poistuu ostoksilta. Pahimassa tapauksessa käydään vielä jonkun toisen intohimoisen paikkametsästäjän kanssa kilpailua siitä täydellisestä parkkiruudusta.
Tässä kohtaa herää vain kysymys MIKSI?

Kuinka hitokseen paljon aikaa (ja vaivaa) me säästettäisiin, kun suosiolla kurvattaisiin suoraan sinne parkkialueen tyhjimpään nurkkaan ja kuinka hitokseen kivasti siinä saisi taas sitä kuuluisaa hyötyliikuntaa kun käveltäisiin sieltä ostoksille?
Heittäytykääs oikein villiksi ja kokeilkaa joskus ;)

Tähän hätään ei muuta raportoitavaa - päivä kerrallaan kohti eheämpää elämää <3

Karvainen kotiterapeutti <3

3 kommenttia:

  1. Märkä koira haisee ....märältä koiralta...:))
    Voi miten tutulta kuullostaa tuo parkkipaikan haku...:D

    VastaaPoista
  2. Kaikkein pahimmalta haisee sianpas-...ulosteessa pyörinyt koira... Mun iso ja pitkäkarvainen briardini rakastaa näitä jätöksiä ja ah miten ihanaa kun sitä pelloille levitetään ja pääsee sinne oikeen hinkkaamaan itseään. Mikään ei tee niin hyvää! Tämän jälkeen sitten häntä heiluen omistajan luokse ja ihmetellään, miksi toinen hyppää kiljuen taaksepäin. Ällöttävintä on se pesuhetki, kun saa käsiinsä limaisia kakkakökköjä ja saa lutrata litralla koirashampoota, jos haluaa hajun hälvenevän. Yök! (Ajattelin ilahduttaa sua tällaisella tarinalla, toivottavasti söit just tätä lukiessas. ;D)

    VastaaPoista
  3. mulla taas on semmonen tapa, koska inhoan yli kaiken ahtaita parkkipaikkoja, niin ihan suosiolla jään sinne kauemmaksi... tai sit käy kaupassa siihen aikaan kun siellä ei vielä/enää(yleensä kyllä kallistuu tuohon enää vaihtoehtoon) ole ruuhkaa... mut mies taas kurvaa niin liki ovia kuin vaan mahdollista ;)

    VastaaPoista