Lajikokeilua ja muisteloa!

Täällä ollaan lähes lamaantuneena ja kahdesti mietin, jaksaako sormet enää näpyttää. Koska tahtotila on kuitenkin sormia vilkkaampi ja näemmä tämän ruhon päättävä taho, niin täällä ollaan.

Nyt se on kokeiltu - CROSSFIT - tuo kaikkien salijanoisten sankarilaji.
Tämähän nyt oli vasta alkeiskurssin ensimmäinen tunti, mutta siitäkin huolimatta jalat sai justiinsa tonnin painoa lisää. En edes halua kuvitella seuraavien päivien kivun määrää - keskiviikon uudesta treenistä puhumattakaan.

Lämmittely koostui soudusta, naruhyppelystä, punnerruksista jne...
Itse treenissä harjoiteltiin erilaisten kyykkyjen tekniikkaa tankoa ja levypainoja käyttäen, ja sitä ah niin ihanaa MAVEA.
Tässä on kyllä laji minun mieleeni. Jostain syystä pesee perinteisen salitreenin helposti - ja on tietysti vielä ohjattuakin.
Jäljellä on nyt vielä kaksi alkeiskurssin tuntia ja sen jälkeen 8x jatkokurssia (mikäli suoritan alkeiskurssin kunnialla.) Pakkohan sitä on sen jälkeen vielä harkita jatkoa - jos vain budjetti antaa myöten (vai onkse myöden?)

Olin viikonloppuna juhlistamassa tukikaljuystäväni viimeisiä "kaksikymppisiä" ja voi että oli taas sanoinkuvaamattoman upeeta kokoontua tärkeän ystäväjoukon kanssa yhteen <3
Eipä voi kuin yhä vain iloita korvaamattomista murusista!

Tässä kuva minusta ja synttärisankarista Joulukuussa 2012 kun sytot vei meikäläisen hiukset ja myötätunto Maijan (hiukset) <3

Joulukuu 2012
Ja kuinka iloisia voidaankaan olla juuri tästä päivästä - näistä hetkistä <3 Ja tukat päässä!

Helmikuu 2014
Vähemmästäkin muisteloista sitä alkaa miettimään menneitä ja tätä hetkeä. Miten onnellinen saan olla nyt - just tässä. Hengissä. Kaikkien näiden rakkaiden ympäröimänä <3
Katselin taas näitä meidän sytotukanleikkuuvideoitakin ja voi luoja että jää hienot muistot noinkin pelottavasta ajasta. Siinä sitä vedellään elämäni ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kaljua, kun hiuksia alkoi jo jäädä tupoittain käsiin. Melkoista :)



Lämmin kiitos rakkaille ystäville, jotka tuntuu olevan mun tukena mitä ikinä tässä elämässä tapahtuukaan <3

Mites tää nyt menikin tämmöseksi syöpänyyhkytykseksi - mutta tätä se on - elämä <3

P.S. Älkää järkyttykö videon tyylitajuttomista ystävistäni - illan teema oli "mahdollisimman mauton puketuminen" <3 Ja naurut oli taattu!

1 kommentti:

  1. Tuollaisia ystäviä on harvassa! Saat olla hänestä onnellinen♥

    VastaaPoista

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...