Siirry pääsisältöön

Lajikokeilua ja muisteloa!

Täällä ollaan lähes lamaantuneena ja kahdesti mietin, jaksaako sormet enää näpyttää. Koska tahtotila on kuitenkin sormia vilkkaampi ja näemmä tämän ruhon päättävä taho, niin täällä ollaan.

Nyt se on kokeiltu - CROSSFIT - tuo kaikkien salijanoisten sankarilaji.
Tämähän nyt oli vasta alkeiskurssin ensimmäinen tunti, mutta siitäkin huolimatta jalat sai justiinsa tonnin painoa lisää. En edes halua kuvitella seuraavien päivien kivun määrää - keskiviikon uudesta treenistä puhumattakaan.

Lämmittely koostui soudusta, naruhyppelystä, punnerruksista jne...
Itse treenissä harjoiteltiin erilaisten kyykkyjen tekniikkaa tankoa ja levypainoja käyttäen, ja sitä ah niin ihanaa MAVEA.
Tässä on kyllä laji minun mieleeni. Jostain syystä pesee perinteisen salitreenin helposti - ja on tietysti vielä ohjattuakin.
Jäljellä on nyt vielä kaksi alkeiskurssin tuntia ja sen jälkeen 8x jatkokurssia (mikäli suoritan alkeiskurssin kunnialla.) Pakkohan sitä on sen jälkeen vielä harkita jatkoa - jos vain budjetti antaa myöten (vai onkse myöden?)

Olin viikonloppuna juhlistamassa tukikaljuystäväni viimeisiä "kaksikymppisiä" ja voi että oli taas sanoinkuvaamattoman upeeta kokoontua tärkeän ystäväjoukon kanssa yhteen <3
Eipä voi kuin yhä vain iloita korvaamattomista murusista!

Tässä kuva minusta ja synttärisankarista Joulukuussa 2012 kun sytot vei meikäläisen hiukset ja myötätunto Maijan (hiukset) <3

Joulukuu 2012
Ja kuinka iloisia voidaankaan olla juuri tästä päivästä - näistä hetkistä <3 Ja tukat päässä!

Helmikuu 2014
Vähemmästäkin muisteloista sitä alkaa miettimään menneitä ja tätä hetkeä. Miten onnellinen saan olla nyt - just tässä. Hengissä. Kaikkien näiden rakkaiden ympäröimänä <3
Katselin taas näitä meidän sytotukanleikkuuvideoitakin ja voi luoja että jää hienot muistot noinkin pelottavasta ajasta. Siinä sitä vedellään elämäni ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kaljua, kun hiuksia alkoi jo jäädä tupoittain käsiin. Melkoista :)



Lämmin kiitos rakkaille ystäville, jotka tuntuu olevan mun tukena mitä ikinä tässä elämässä tapahtuukaan <3

Mites tää nyt menikin tämmöseksi syöpänyyhkytykseksi - mutta tätä se on - elämä <3

P.S. Älkää järkyttykö videon tyylitajuttomista ystävistäni - illan teema oli "mahdollisimman mauton puketuminen" <3 Ja naurut oli taattu!

Kommentit

  1. Tuollaisia ystäviä on harvassa! Saat olla hänestä onnellinen♥

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …