Siirry pääsisältöön

Elämänilo ei ole rinnoista kiinni.

Mennyt viikko onkin ollut taas varsinaista syöpää kerrassaan. Tapasin syöpälääkärini nyt viimeistä kertaa ja kävimme läpi mennyttä ja tulevaa.
Kerroin jäljellä olevan rintani kipuilusta ja "lonkkavihlonnasta" joka on vaivannut parin viikon ajan kävellessä. Sain lähetteen rinnan ultraan sekä kokovartalo TT- kuvaan jotka koittavat ensi viikolla. Puhdasta toivoen.

Tämän lisäksi lääkäri jakoi tärkeitä elämänohjeita, jotta paluu "normaaliin" elämään olisi mahdollinen. 
Tarkoitus ei ole jatkossa kuulostella itseäni ja etsiä syöpää kaikenaikaa. Tarkoitus on alkaa nauttimaan terveestä elämästä puhtain paperein. <3
Siihen pyritään... Vaikka nyt jo voin sanoa että helpommin sanottu tai tehty. 

Toki nautin elämästä ja todellakin elän hetkessä (sen verran nopealiikkeistä oma elämäni on ollut) mutta ei se silti poista sitä pelkoa tulevasta.
Jos jotain olen viime vuodesta oppinut, niin sen, että aika täällä on rajallinen. Nyt eletään - täysillä <3

Tällä viikolla koitti myös plastiikkakirurgin tapaaminen Töölön sairaalassa koskien terveen rintani poistoa - tai niin ainakin luulin. Vastaanotolla selvisi, ettei mua varten ollutkaan annettu lähetettä terveen rinnan poistoon, vaan jo leikatun korjaukseen?
En ole vielä edes päättänyt, haluanko korjauksen?? Olin vasta päättänyt, että terve rinta poistetaan ja nyt tuon jäljellä olevan räpylän tulevaisuus onkin taas avoin. Minun tulee vakuuttaa joku toinen lääkäri operaation välttämättömyydestä!
Siitäkin huolimatta, etten ollut tehnyt päätöksiä vielä mahdollisista korjaustoimista, lähdin vastaanotolta selkeän korjaussuunnitelman kanssa - terve räpylä pois ja selästä kera pienien implanttien rakennetaan uudet hinkit mahdollisesti alkusyksystä. Sillälailla suit sait sukkelaan - tai mitäpä jos vielä vähän mietitään....

Rinnoista puheenollen - meneillään on aivan valtavan tärkeä kampanja, jossa onnekseni saan olla mukana. Tässä päästään taas asian ytimeen - elämänilo ei ole rinnoista kiinni.  Tarvitsenko rintoja ollakseni onnellinen? En tarvitse.


Lisätietoja myös Siskot - matka, jolle kukaan ei halunnut -FB sivuilla. Muista tykätä <3

Haastatteluni löydät täältä:

Vähän syöpäpainotteista pukkaa, mutta nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä - en ole ainoa jota tämä asia koskettaa.

KLIKATKAA, TYKÄTKÄÄ, LUKEKAA JA TUKEKAA <3

Kommentit

  1. Pidän peukkuja sille, että kuvat ovat puhtaat ja saat elää syövätöntä elämää koko loppuelämäsi. <3 :)

    VastaaPoista
  2. jaoin omalla fb sivullani tuon kampanjan mainoksen, ja ajattelin tässä illlankähmässä katsoa muutamat turhan liivit kiertoon. Tää on tärkeä asia ja tottakai mukana tässä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …