Lenkkejä ja hyviä uutisia!

Voi KEVÄT KEVÄT KEVÄT <3 
Helmikuinen kevät - ihan uskomatonta! Näin lyhyt talven pitäisi aina olla.

Naatiskellaan ekoista aurinkoisista lenkeistä.
Kevät kyllä näkyy ja tuntuu koko kropassa ja jaksaminenkin on aivan toista luokkaa. Ulkoilusta on tullut itselleni melkoisen iso osa päivää.

Aamut alkaa Kinan kanssa lenkillä klo 6.15 ja piristää kummasti.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että työmatkani on vain vaivaiset 3 km, joten pari päivää sitten taioin Pinkin Helmeni esiin ja päätin alkaa taittamaan työmatkani sillä - siis tällä.

Pinkki ihme
Noh, koska mulle ei näköjään mikään riitä, päätin myös tänään käydä ostamassa Pinkkiin Helmeeni sellaisen satulaan kiinnitettävän härpättimen koiran lenkitystä varten. Testiajo suoritettu tänään töiden jälkeen onnistuneesti ja nyt kotona pötköttää tunnin pyörälenkistä väsynyt koira - ja omistaja.
Tyttö lähti myös pyöräreissulle mukaan ja olipa muuten ihan hitokseen kivaa yhteistä tekemistä!
Eipä päässyt vesisadekaan meitä lannistamaan!
Iltalenkki olisi vielä suorittamatta, mutta se hoidetaan jalan. Eipä käy koiranomistajan elämä tylsäksi :) 

Tässä kohtaa on kyllä pakko lämpimästi suositella kaikille pyörän ja koiranomistajille tuota Mustista ja Mirristä ostamaani systeemiä. Hintaa oli vain vaivaiset 19,90e ja homma kävi erittäin vaivattomasti tuollaisen sinne tänne sinkoilevan spanielinkin kanssa! <3

Trixie Biker Set
Mutta sitten kaikkein mahtavimpiin uutisiin - lääkäri soitti ja kertoi, että TT -kuvani olivat puhtaat. 
EI SYÖPÄÄ <3
Tässä kohtaa ei sanat riitä kertomaan miten helpottunut olen. Että jos elämä muuten on vähän sekavaa, niin tässäpä taas pieni muistutus siitä, että mitä HITOKSEEN MÄ VALITAN <3

Huomenna koittaa perjantai, joten toivotan kaikille ihan valtavan aurinkoista viikonloppua!
<3


Lajikokeilua ja muisteloa!

Täällä ollaan lähes lamaantuneena ja kahdesti mietin, jaksaako sormet enää näpyttää. Koska tahtotila on kuitenkin sormia vilkkaampi ja näemmä tämän ruhon päättävä taho, niin täällä ollaan.

Nyt se on kokeiltu - CROSSFIT - tuo kaikkien salijanoisten sankarilaji.
Tämähän nyt oli vasta alkeiskurssin ensimmäinen tunti, mutta siitäkin huolimatta jalat sai justiinsa tonnin painoa lisää. En edes halua kuvitella seuraavien päivien kivun määrää - keskiviikon uudesta treenistä puhumattakaan.

Lämmittely koostui soudusta, naruhyppelystä, punnerruksista jne...
Itse treenissä harjoiteltiin erilaisten kyykkyjen tekniikkaa tankoa ja levypainoja käyttäen, ja sitä ah niin ihanaa MAVEA.
Tässä on kyllä laji minun mieleeni. Jostain syystä pesee perinteisen salitreenin helposti - ja on tietysti vielä ohjattuakin.
Jäljellä on nyt vielä kaksi alkeiskurssin tuntia ja sen jälkeen 8x jatkokurssia (mikäli suoritan alkeiskurssin kunnialla.) Pakkohan sitä on sen jälkeen vielä harkita jatkoa - jos vain budjetti antaa myöten (vai onkse myöden?)

Olin viikonloppuna juhlistamassa tukikaljuystäväni viimeisiä "kaksikymppisiä" ja voi että oli taas sanoinkuvaamattoman upeeta kokoontua tärkeän ystäväjoukon kanssa yhteen <3
Eipä voi kuin yhä vain iloita korvaamattomista murusista!

Tässä kuva minusta ja synttärisankarista Joulukuussa 2012 kun sytot vei meikäläisen hiukset ja myötätunto Maijan (hiukset) <3

Joulukuu 2012
Ja kuinka iloisia voidaankaan olla juuri tästä päivästä - näistä hetkistä <3 Ja tukat päässä!

Helmikuu 2014
Vähemmästäkin muisteloista sitä alkaa miettimään menneitä ja tätä hetkeä. Miten onnellinen saan olla nyt - just tässä. Hengissä. Kaikkien näiden rakkaiden ympäröimänä <3
Katselin taas näitä meidän sytotukanleikkuuvideoitakin ja voi luoja että jää hienot muistot noinkin pelottavasta ajasta. Siinä sitä vedellään elämäni ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kaljua, kun hiuksia alkoi jo jäädä tupoittain käsiin. Melkoista :)



Lämmin kiitos rakkaille ystäville, jotka tuntuu olevan mun tukena mitä ikinä tässä elämässä tapahtuukaan <3

Mites tää nyt menikin tämmöseksi syöpänyyhkytykseksi - mutta tätä se on - elämä <3

P.S. Älkää järkyttykö videon tyylitajuttomista ystävistäni - illan teema oli "mahdollisimman mauton puketuminen" <3 Ja naurut oli taattu!

Mitäs nyt?

Yksinäisten iltojen polttava puheenaihe - mitä ihmettä sinkkuihmiset tekee kaiket illat?
Sohva on alkanut tulla itselleni jo liiankin tutuksi ja adhd luonne yrittää nostaa päätään.
Mielessä vain yksi kysymys: "Mitä tekis?"
Niin - jostain syystä aikaa on mutta pyykit eivät peseydy, astiat eivät kulkeudu tiskikoneeseen, villakoirat ei pyöri imuriin, ja koira vain on ja pysyy likaisena.
(Tänään tosin skarppasin koiran kanssa ja laitoin suihkun laulamaan. Nyt mielessä vain yksi kysymys: Kumpi haisee pahemmalle - likainen vai märkä koira?)

Koska illat kuluvat olohuoneen seinien sisällä, ei liene mahdotonta että yksi kaunis ilta (epätasapainoisen) mieleni täyttää järjetön sistusvimma ja pesänrakennusvietti. Sekään ei liene mahdotonta, että vain puoli tuntia ennen huonekaluliikkeen sulkemisaikaa pakkaan lapset autoon ja kiiruhdan lunastamaan kotiimme täydellisen maton tähän möllötyksen valtakuntaan. Nyt kelpaa möllötellä (ja koittaa rauhoittua) <3

Tauti alkaa olla selätetty, joten maanantaina alkava Crossfit odottaa. Liikuntaa tässä kyllä jo ollaankin vailla - sillä jos jollain on terapeuttiset vaikutukset.

Liikunnasta puheenollen...
On aika mielenkiintoista, että me ihmiset (minä mukaan lukien) vouhkaavat hyötyliikunnan tärkeydestä ja viisaudesta. Valitaan rappuset hissin sijaan ja kenties taitetaan työmatkatkin jalkavoimin. 
Vaan pistinpä merkille tässä taannoin kauppareissulla mielenkiintoisen ilmiön parkkipaikkakäytöksestä.

Kukapa meistä autolla liikkuvista ei havittele sitä täydellistä paikkaa marketin pääovien välittömästä läheisyydestä? Kaukaa jo bongaat sen paraatipaikan ja juuri kurvatessa paikalle kiroat sen olevankin invapaikka. Ei muuta kuin uutta paikkaa metsästämään - invapaikan välittömästä läheisyydestä tietenkin.
Saatat käyttää järjettömästi aikaa (erityisesti kauppakeskuksien parkkihalleissa) päästäksesi mahdollisimman lähelle ovia ja pyörit jopa ympyrää kuin ihmettä odottaen, että joku parhaan paikan saanut poistuu ostoksilta. Pahimassa tapauksessa käydään vielä jonkun toisen intohimoisen paikkametsästäjän kanssa kilpailua siitä täydellisestä parkkiruudusta.
Tässä kohtaa herää vain kysymys MIKSI?

Kuinka hitokseen paljon aikaa (ja vaivaa) me säästettäisiin, kun suosiolla kurvattaisiin suoraan sinne parkkialueen tyhjimpään nurkkaan ja kuinka hitokseen kivasti siinä saisi taas sitä kuuluisaa hyötyliikuntaa kun käveltäisiin sieltä ostoksille?
Heittäytykääs oikein villiksi ja kokeilkaa joskus ;)

Tähän hätään ei muuta raportoitavaa - päivä kerrallaan kohti eheämpää elämää <3

Karvainen kotiterapeutti <3

Pakollinen pysähtyminen

Voi ikuisuuden kestävä "melkein flunssa" ja siitä pukkaava hengitystieinfektio!
Kurkkukipua on ollut enemmän ja vähemmän jo parin viikon ajan, mutta varsinaista flunssaa ei näkynyt. Työpaikkani kuitenkin tarjoutui maksamaan influenssarokotteet kaikille paniikkipirkoille, joten päätin sitten eilen käydä rokotuksen hakemassa. Huono idea!

Iltaan mennessä flunssaa jo pukkasikin ja jo taustalla elänyt kurkkukipu otti vallan ja vei ääneni melkoisen synkälle levelille. Kuumetta puski yöksi ja unesta ei luonnollisesti ollut tietoakaan.
Kipasin aamulla lääkärissä pihisemässä oireista, vaikka tiedossa oli että rokotus saattaa toki nostaa kuumetta ynnämuitaärsyttäviäoireita.
Lääkäri totesi: "Joko sulla on hemmetin huonosti hoidettu astma tai melkosen raju hengitystieinfektio. Jos tää olis ollut bakteeriperäinen niin olisin passittanut sut jo sairaalaan."  Hupsista.
Ei muutakun astmapiippua ja särkylääkettä huuleen ja normaalisti hyperaktiivinen muija pakkolepoon.

Tässä sitä nyt ollaan - pakosti paikallaan omien ajatuksieni kanssa. En voi paeta lenkille, en ystäville, enkä seistä päälläni jos siltä tuntuu. Viisas vertaiseni sai minut juuri hetki sitten tajuamaan tämän - pakenen omia ajatuksiani viipottamiseen.
Joko minut pitää kiireisenä lapset, tai sitten muut "projektit" johon ryhdyn sekuntiakaan miettimättä. Pidän elämäni kiireisenä.

Vaikka olen koko ajan ajatellut, että viime vuosi meni kepeämmin kuin osasin kuvitellakaan, ja koin porskuttavani syövän yli "hymyillen" ja vahvana - nyt huomaan sen jättäneen jälkensä.
Viime vuonna tapahtui niin paljon - niin liikaa, ettei liene ihmekään että ajatukseni eivät pysy kasassa nyt, kun mulla on vihdoin aikaa ajatella tapahtuneita.
Nyt alkaa oman elämäni aikalisä <3

Tämän huolettoman tunteen kun saisi pieneksi hetkeksi takaisin.... <3

<3

Tutkimuksia ja mielen myllerryksiä.

Aamu aloitettu syöpäklinikan tutkimuksissa, josta viime viikolla jo vähän puhuinkin. Tänään tiedossa oli odotetut kokovartalo TT -kuvat sekä rinnanalueen ultratutkimus.
Siinä odotusaulassa istuessani otin ensimmäisenä television kaukosäätimen haltuun ja rykäsin kolmoskanavalle. MIKÄ AJOITUS! Meidän Tiinahan se siellä oli puhumassa omasta rintasyövästään, sekä meneillään olevasta "Kanssasi" -kampanjasta. Jos missasit, niin kannattaa katsoa täältä:
Huomenta Suomi 12.2.2014
<3
TT -tutkimus menikin jo tutulla kaavalla - varjoaineet kurkusta alas, kanyyli kiinni ja muija putkeen. 
Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta kun mua ei kuitenkaan jännittänyt - eikä pelottanut. Kerrankin musta tuntuu, ettei siellä vaan voi olla mitään!
Putkesta päästyäni vielä rinnanalueen ultraan ja sielläpä odotti varsin tuttu radiologi. Pari kertaa aiemmin on herra ultrannut mua samaisesta syystä ja yhä vieläkin näkyvissä pelkkää PUHDASTA <3

Siinäpä onkin ne päivän tärkeimmät uutiset!
TT -kuvien tulokset saan 25.2. joten tovi pitänee malttaa....

Eilen (taas) repäsin ja ilmoittauduin kuulkaa CROSSFIT -kurssille! Ensi viikolla alkaa ja heti ensimmäinen viikko koostuu kolmesta treenistä. Sen jälkeen 8 kerran jatkokurssille. *MALTTAMATON*

Pääsin myös testaamaan toissapäivänä ystäväni Johannan mukana HipHop -tanssia (aikuisille) ja jumanpiude että oli hauskaa! Tässä myös yksi mahdollinen harrastusvaihtoehto heti kun lompakko antaa myöten <3
Sen verran tuli todettua, että jos mieli uhkaa mustua elämän käännekohdissa, niin ratkaisu koostuu vain kahdesta sanasta: HIP ja HOP <3

Olen tällä hetkellä ajatusteni kanssa niin syvässä umpikujassa, että toisinaan on pakko vilautella syöpäkorttia ihan itsellenikin - asiat voisivat olla huonomminkin.
"Jos selvisit viime vuodesta, selviät tästäkin" -neuvo kantaa aika pitkälle! <3

Ja nämä pienet antavat aika paljon voimaa (mutta myös vievät niitä ;)


<3

Elämänilo ei ole rinnoista kiinni.

Mennyt viikko onkin ollut taas varsinaista syöpää kerrassaan. Tapasin syöpälääkärini nyt viimeistä kertaa ja kävimme läpi mennyttä ja tulevaa.
Kerroin jäljellä olevan rintani kipuilusta ja "lonkkavihlonnasta" joka on vaivannut parin viikon ajan kävellessä. Sain lähetteen rinnan ultraan sekä kokovartalo TT- kuvaan jotka koittavat ensi viikolla. Puhdasta toivoen.

Tämän lisäksi lääkäri jakoi tärkeitä elämänohjeita, jotta paluu "normaaliin" elämään olisi mahdollinen. 
Tarkoitus ei ole jatkossa kuulostella itseäni ja etsiä syöpää kaikenaikaa. Tarkoitus on alkaa nauttimaan terveestä elämästä puhtain paperein. <3
Siihen pyritään... Vaikka nyt jo voin sanoa että helpommin sanottu tai tehty. 

Toki nautin elämästä ja todellakin elän hetkessä (sen verran nopealiikkeistä oma elämäni on ollut) mutta ei se silti poista sitä pelkoa tulevasta.
Jos jotain olen viime vuodesta oppinut, niin sen, että aika täällä on rajallinen. Nyt eletään - täysillä <3

Tällä viikolla koitti myös plastiikkakirurgin tapaaminen Töölön sairaalassa koskien terveen rintani poistoa - tai niin ainakin luulin. Vastaanotolla selvisi, ettei mua varten ollutkaan annettu lähetettä terveen rinnan poistoon, vaan jo leikatun korjaukseen?
En ole vielä edes päättänyt, haluanko korjauksen?? Olin vasta päättänyt, että terve rinta poistetaan ja nyt tuon jäljellä olevan räpylän tulevaisuus onkin taas avoin. Minun tulee vakuuttaa joku toinen lääkäri operaation välttämättömyydestä!
Siitäkin huolimatta, etten ollut tehnyt päätöksiä vielä mahdollisista korjaustoimista, lähdin vastaanotolta selkeän korjaussuunnitelman kanssa - terve räpylä pois ja selästä kera pienien implanttien rakennetaan uudet hinkit mahdollisesti alkusyksystä. Sillälailla suit sait sukkelaan - tai mitäpä jos vielä vähän mietitään....

Rinnoista puheenollen - meneillään on aivan valtavan tärkeä kampanja, jossa onnekseni saan olla mukana. Tässä päästään taas asian ytimeen - elämänilo ei ole rinnoista kiinni.  Tarvitsenko rintoja ollakseni onnellinen? En tarvitse.


Lisätietoja myös Siskot - matka, jolle kukaan ei halunnut -FB sivuilla. Muista tykätä <3

Haastatteluni löydät täältä:

Vähän syöpäpainotteista pukkaa, mutta nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä - en ole ainoa jota tämä asia koskettaa.

KLIKATKAA, TYKÄTKÄÄ, LUKEKAA JA TUKEKAA <3

Viisas ja vittumainen - kävelevä näyttämötaiteeni.

"Ei hyvä tavaton miten ylimielinen tyyppi"  - oli ajatukseni aviomiehestäni, kun kaksi ja puoli vuotta sitten työkeikalla ensi k...