Siirry pääsisältöön

Tahtojen taistelua ja palapelejä.

1 h ja 17 minuuttia siihen, kun sokerittomuutta kosahtaa viikko mittariin. Kyllä - matka on ollut tuskainen.
Pahimmat hetket painottuvat iltaan, mutta kyllä tahdonvoimaa koeteltiin myös lauantaina mummuni luona, jossa hernekeiton "päälle" tarjolla oli uunituoretta pannukakkua <3 Sinne jäi - muiden syötäväksi...

Aivan uskomatonta millaisia fiiliksiä yksi sokeri voi viattomalle ihmisparalle aiheuttaa. Järjettömät vieroitusoireet ja käsittämättömiä tahtojen taisteluja oman mielen kanssa jotta pysyisin kaidalla tiellä.
Tänään kävin jo keskusteluja itseni kanssa, että mitä järkeä tällaisessa kokonaisessa KUUKAUDESSA on, kun voisin syödä muuten kohtuudella vaikka kerran viikossa?? (Yllättävää, että kävin tämän keskustelun juuri tänään, kun viikko alkaa olla täynnä.....)

Mutta eikä mitään - leuka ylös ja kohti uutta sokeritonta viikkoa - ja viikkoja. HUOH.

Pikainen laivareissukin hoidettiin kunnialla läpi, vaikkakaan ne muutamat juomani drinkit eivät sokerittomia olleetkaan. Kohtuudella kuitenkin mentiin ja nukkumaankin kävin jo puolen yön jälkeen.
Ja karkkisaldo - NOLLA. 
Paitsi yhden pussin ostin kotiin ihan vain helmikuuta odottelemaan....

Leidit laineilla
Sitten uskomattomia uutisia kotirintamalta - lattiaremontti hoidettiin kuin ihmeen kaupalla menneenä viikonloppuna, joten tänään tuli tehtyä ihan VÄLTTÄMÄTÖN ikeareissu.
Vihdoin koti alkaa pikkuhiljaa näyttämään kodin merkkejä ja mieli kirkastuu. Lattia on ihana <3
Tosin mikä tahansa lattia olisi ollut ihana edelliseen, keltaiseen muovimattoon verrattuna ;)

Vaan nyt kun ei ole miestä talossa, niin ilmassa oli ehkä lievähköä turhautumista näiden palapelien kanssa...

HELP?
Uskomatonta mutta totta, kahdesta lipastosta toinen valmistui kuitenkin jo tänään ja näytti vielä ihan oikeanlaiseltakin. Huomenna uuteen nousuun. <3

P.S. Terve rinta on alkanut taas kipuilemaan. Nyt tekisi mieli päästä sinne kirurgin veitsen alle poistamaan tuokin ketale ja vähän äkkiä!!
Onkologin käynti onneksi nyt tammikuussa VIUH ....!!

Kommentit

  1. Taitava olet, jos Ikean huonekalun sait koottua...:)

    VastaaPoista
  2. olen samaa mieltä! niin monesti olen niiden kanssa tuskaillut ja jättänyt ne lopulta miehen harteille, kun ei enää jaksa taistella!

    VastaaPoista
  3. Lattia näyttää ihanalta!! Keltainen muovimatto? Jösses.... :D
    Melkoista tahdonvoimaa vaatii tuo sokerittomuus, ei onnistuisi minulta - ainakaan kokonaan. Mutta sinä oletkin sellainen sissi, että oksat pois! Tai siis sokerit... :D Jemmapussi nostatti hymyn huulille :)

    Kata

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …