Siirry pääsisältöön

Pieniä tekoja pikkuhiljaa - ja muita selityksiä.

Kun en nyt millään saa tätä treenikautta alkua pidemmälle, niin päätin nyt sitten aloittaa ensin 100 punnerrusta -haasteen. Tein ohjeiden mukaisesti lähtötestin ja voi hyvänen aika että voi muija olla surkeassa hapessa. Kokonaiset 5 (miesten)punnerrusta! HOHHOI!
Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä -> VÄÄRIN. Haaste on vastaanotettu ja nyt sopii vain toivoa, ettei tämä lopu yhtä lyhyeen kuin se kuuluisa sokeriton tammikuu.

Olen kaivanut taas esiin siskoni minulle antaman kirjan ruokavalion tärkeydestä. Tämä kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen ihan jo terveellekin yksilölle. Mukaansa tempaava toteutus! 
Suosittelen lämpimästi kaikille teille, jotka olette edes pienesti kiinnostuneita ruoan merkityksestä osana terveellistä (ja tervettä) elämää <3

Suojaa ruoasta
Toki voisin heittäytyä ruokavalioni suhteen kirjaimellisesti tämän ihanan kirjan suosituksiin, mutta koska tunnen itseni liian hyvin - tiedän ettei lopputulos edes hivelisi järkevyyden rajoja - ja pitkäaikaisuudesta sopisi vain haaveilla. (Jälleen viittaus kuuluisaan sokerittomaan pikatammikuuhun - ups)
Siispä aion tehdä "pieniä tekoja pikkuhiljaa" <3 (= Kuka jakaa "vuoden selitykset" -palkintoja?)

Olen jo tovi sitten päättänyt vähentää punaisen lihan määrää ruokavaliossani reilusti ja olenkin onnistunut siinä mielestäni jo melko kiitettävästi. Tämä kirja suosittelee, että punaista lihaa syötäisiin max. 500g viikossa, mutta se ei ole omassa elämässäni läsnä enää edes viikottain.
Sen sijaan olen lisännyt lihan tilalle kalaa, kanaa, uuden tuttavuuden kikherneet ja seuraavaksi aion tutustua papujen ihmeelliseen - proteiinipitoiseen maailmaan.
Broilerikin lienee jossain vaiheessa pois laskuista, koska broilerituotanto saa mut voimaan pahoin. En nyt kuitenkaan (vielä) ala avautumaan tästä.

Ei muuta kuin google laulamaan ja etsimään kasvispainotteisia ruokia. Ja niitähän löytyy <3
Eilen väkersin taas Pirkan ohjeen mukaan tällaista ihanaa Feta-Kesäkurpitsa-Kasvislasagnea.

Lähde: www.pirkka.fi
Aivan kertakaikkisen ihanan makuinen väkerrys <3

Muuten elämä rullaa omalla painollaan - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Huomenna koittaa syöpälääkärin tapaaminen, jossa mietimme mennyttä vuotta ja suunnittelemme tulevaa. Vaikka käynnillä ei mitään varsinaisesti konkreettista tehdäkään, niin on se jollain tavalla aika suuri helpotus olla ns. "kontrollin alla". Tyhjän päälle jääminen on jokseenkin hurja ajatus - pudota nyt vuosikontrollien varaan. 
Siihen tässä on kuitenkin pyritty - olemaan niin terve, ettei tiuhaa kontrollia tarvita. Siitä iloitsen <3

Siispä ihanaa ja iloista viikkopuoliväliä kaikille <3

P.S. Joku väittää, ettei tästä leikkauksesta ole moneksi - tyttäreni todisti väitteen vääräksi.

Simsala BIM!

Kommentit

  1. Aivan ihana tuo kampauksesi!
    Kaikkia meitä tuo ravinnon laatu/sisältö mietityttää. Elimistö ei ole kovin kauas päässyt kivikauden ajasta ja sinne me vain mätämme kuorittua/käsiteltyä mössöä.
    Aina lipsahdamme ja taas reivaamme oikeaan suuntaan, tarkoitus ainakin on hyvä.
    Valoa!

    VastaaPoista
  2. Voi että miten hyvältä näytä! Hiukset on upeat ja kaunis muutenkin. Toi lasagne pitäisi minunkin kokeilla, tosin yksin joudun syömään, kun eihän näille kelpaa...
    Muutes mulla on myös se Polar Loop. Mulla sen pääasiallinen tehtävä on masentaa - siitä voi aina iltaisin katsoa, että enpäs tänäänkään saavuttanut tavoitetta. Siis kohta kolme viikkoa ollut, eikä kertaakaan ole palkki täyttynyt. Auts.

    Mukava viikkoa! <3

    Kata

    VastaaPoista
  3. Siis 5 miesten punnerrusta sait? Hah, minen oo parhaimmassakaan kunnossa saanut koskaan edes yhtä miesten punnerrusta aikaseks, että siinä sulle rapakuntoa! :D Naistenpunnerruksiakin menee ehkä 10kpl.. Mulla on punnerrustavoitteena edes 1 miestenpunnerrus, täytyykin taas itsekin panostaa noihin! :D Hihii

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …