Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Alku aina hankalaa, lopussa epätoivokin seisoo....

Ääni alkaa pikkuhiljaa palautumaan (sori kaverit) ja uskaltauduinkin tänään piiskaamaan joulupöhöjä salitreenillä. Treeni kulki vähän laiskahkonlaisesti mutta se olikin treenitauon jälkeen odotettavissa.  Tarkoitus olisi nyt tähdätä 4 krt / viikko treeneihin ja mitalit kyllä lähtee jakoon jos saan tämän onnistumaan kaiken muun arjen hulinan keskellä.  Lienee siis aika opetella suunnitelmallisuutta.
Sain mörökölliltä pientä lisämotivaatiota treeneihin. Taivaallisen makuista palkkaria ja täydellisen näköiset smart shakerit <3 Nyt hankintaan lähtee vielä vetoremmit (ettei vaan jostain löytyis turkoosinsävyisiä..... ?) koska puristusvoima ei kertakaikkisesti riitä mm. maastavetoihin. (Kuulostipa ammattimaiselta)
Vuosi lähenee jälleen loppujaan ja taas olisi ensi vuodeksi toiveessa vähemmän tapahtumarikas aikakausi.  Tällä luonteella se tuskin lienee kuitenkaan mahdollista. Siinä vaiheessa kun meikäläisen elämässä lakkaa tapahtumasta, olkaa hyvät ja tarkistakaa pulssi.
Ikäväkseni joudu…

Kel onni on...

Jumanpuudeli nyt se joulu on jo takana! Eipä sitä ihan valtavia määriä ehtinyt stressaamaan, kun ei asiaa sen enempää ajatellutkaan etukäteen. Vaan kyllä se silti on jokseenkin helpotus että seuraavaan on taas vuosi aikaa.
28 aikaisempaa vuotta olen viettänyt perinteistä joulua vanhempieni luona ja niin tein myös tänäkin vuonna. Äitini on "ei ihan vain pikkusen kilahtanut, vaan aivan järjettömän kilahtanut" -jouluihminen. Olen yrittänyt monesti ihmisille kertoa, miten lapsuudenkotini on joka vuosi koristeltu viimeistä piirua myöten Jouluksi ISOLLA JIILLÄ. Annetaanpa pieni esimerkki äidin ja iskän jouluisesta keittiön ikkunasta. Ja sen verran mainittakoon, että näihin ns. "tykkäämispipareihin" on myös lapsien (puolisoineen) ja lastenlapsien lisäksi päätyneet myös koirat sekä exät (mikäli yhteisiä lapsia) uusine puolisoineen.
Jos luulitte, että tämä oli Joulua isolla JIILLÄ - olitte väärässä. Tänä vuonna äiti meinaan räjäytti potin - väkertämällä tonttulakit myös ÖL…

Joulu tulee - mikä yllätys.

Eilen käyty PT -tapaamisessa ja kuinka ollakaan Inbody mittaus ei antanut mitenkään imartelevia tuloksia. Juu, ei sitä rasvaa liikaa ole, mutta eipä liiemmin lihastakaan. Nyt painoa vaan nousuun ja lihasta kehiin! Jatkan jo vuosi sitten laadittua nelijakoista ohjelmaa sen monipuolisuuden vuoksi, joten katsotaan miten muijan käy. Pukuhuoneessa kotiin lähtiessäni pääsin osoittamaan taas loputtoman älykkyyteni kanssatreenaajille riisuessani salikengät jalasta ja pukiessani ne siltä istumalta myös takaisin. Siinä sitten salikengät jälleen jalassa ihmettelin että mikä meni vikaan. Toissapäiväinen spinning -kokemus oli huomattavasti aikaisempia positiivisempi. Ehkä jopa siitä syystä, että pysyin hengissä koko "tunnin" ajan sekä onnistuin saamaan pyörän päälle jonkin sortin hikilammikonkin. Naapurin pyörään sellaista ei ilmestynyt 45 minuutin tunnin aikana. Hyvän musiikin ja hyvän draivin myötä aion mennä kokemaan tämän uudelleen. <3 Nyt on vähän sellainen olo, että jos joulua …

Melkein yllättävä salikausi on avattu.

Täällä sitä ollaan, ihan mummona tänään herätty jo klo 04.00. Tunti meni pyöriessä ennen kuin luovutin ja nousin aamupuuhiin.
Salikausi on avattu eilen (ties monennenko kerran) ja kuinka mieletöntä olikaan palata tutulle ja turvallisen pikkuiselle kyläsalille. Mukaan lähti myös Personal Kiduttaja, joka sai osakseen ehkä vähän kyseenalaista palautetta. Kehoitin vähemmän hienovaraisesti, kirosanojen siivittämänä kyseistä henkilöä lopettamaan mulle puhumisen ja ohjeiden antamisen - ja samalla tarvitsevani häntä kipeästi jatkossakin vastaavassa tehtävässä. Eläköön naisen mieli (ja miehen kärsivällisyys) <3
Tänään tiedossa olisi spinning - laji jota vihaan sydämeni kyllyydestä ja yksinkertaisesti vain siitä syystä, että joka ikinen kerta 10 minuutin hikituskan jälkeen tulee valtavana yllätyksenä, että takana on vasta lämmittely. 
Koska levoton luonteeni vaatii kuitenkin vaihtelua, on salitreenin kylkeen otettava muitakin liikuntamuotoja. Tässä kohtaa voidaankin iloita maalla asumisen h…

Olipa kerran eevertti.

Teen varmaan jotain megaennätystä nyt lyhyen kirjoitusvälin suhteen, mutta niin oli tapahtumarikas päivä eilen, että on aivan tajuton polte tulla jakamaan tämä "ei mennyt niinkuin strömsössä" - vaihe elämästäni teillekin.
Siitäkin huolimatta, että eilen uhosin mielettömän toimivaa yhteistyötä minun ja uuden mustan kipponi välillä, otin kuitenkin bränikkään kulkupeliini myös vakuutuksen. (päivän paras ja samalla yllättävin veto)
Kuinka ollakkaan töistä lähtiessäni tapahtui jotain mielenkiintoista (vaan ei kovin yllättävää).
Kohtasin jotain niinkin ihmeellistä kuin liikennevalot. Tämän häkkyrän punainen väri ei kuitenkaan herättänyt kipon kuskissa minkäänlaista vihiä siitä, että olisi tarpeen pysähtyä. Myöskään punaisiin valoihin jo pysähtynyt edellä ajava auto ei sekään laittanut vielä hälytyskelloja soimaan. 
Oikeastaan hälytyskellot (voi kai sitäkin jonkin sortin kilinäksikin kutsua) soivat vasta siinä kohtaa kun olinkin jo melko tiiviissä paketissa edellä ajavan takapusku…

Vain astmaa. Ja maalaisonnea.

Jumanpiude tämä elämähän on yhtä muutosten juhlaa. Ostin kuulkaa elämäni ensimmäisen oman auton. Sellainen pieni ja söpö taloudellinen musta kippo - siinäpä nuo auton oleellisimmat tiedot.
Tosin pelkääjän paikalla istuneen herran vankka mielipide koskien ajotaitojani kuului kuitenkin seuraavasti: "Tämä auto ei kevättä nää." Todellakin näkee. Me ajetaan kippanan kanssa auringonlaskuun ja sieltä vielä poiskin - me ollaan rautaa. <3
Käydessäni sumplimassa laina-asioita pankissa sain tietooni melkoisen infopaketin. Sen lisäksi että henki-, tai sairasvakuutuksista meikäläisen on turha enää haaveilla - on kaikenmaailman lainaturvatkin jo poissuljettu. Pankkien ja vakuutusyhtiöiden papereissa mä kupsahdan käytännössä minä hetkenä hyvänsä. 
PYH! Jonkinsortin vuosihuolto hoidettiin ainakin eilen käydessäni työterveyslääkärin vastaanotolla keuhkojen oirelujen vuoksi. Lääkäri kuuli keuhkojen oikealta puolelta jonkinlaista "natinaa" mutta keuhkokuvat osoittivat tilanteen n…

Mä maalaistyttö oon (mut en laita suihketta kainaloon koska sekin aiheuttaa kuulemma syöpää)

Täällä sitä taas ollaan - maaseudulla. Rauha, hiljaisuus, pimeys. Ja paskat! Sen sijaan talo on täytetty valtavalla määrällä äänekästä (jopa kiukunomaista) vääntöä kodin sisustuksesta, takan oikeaoppisesta sytytystavasta sekä pyhän keittiön järjestelystä. Sinne ei mulla ole tällä hetkellä mitään asiaa, mutta tilanteen tasaamiseksi aion pitää visusti kaikki oikeudet talon pöllöihin sekä kynttiläkokoelmaan - sekä niiden sijaintiin. Nyt kun talon toinen mielipide on paennut punttisalille, päätin itse hankkia sen rauhan ja tunnelman, jota olen "persoonallisessa" vuokra-asunnossani jo kauan kaipaillut. Takkatuli, villasukat, joululaulut ja kynttilät (15 kappaletta) <3 Alan myös pikkuhiljaa siirtymään joulumielelle ja kipasin pikku ostoksilla. Mieleni tekisi jo koristella tuo nurkassa huuteleva valkoisen täydellinen kuusi, mutta koska lapset tulevat luokseni vasta muutaman päivän kuluttua, tekisin äidillistä syntiä. Harkitsin kuitenkin jo vakavasti kuusen koristelua ja taas pu…

Olipa kerran kiireinen arki ja tekoselitykset.

Päivisin olisi niin paljon fiilistä kirjoittaa ja kiireen takia suunnittelenkin monesti illalle hiljaisen blogihetken. Kun ilta kuitenkin koittaa, on turha haihatella rauhan ja hiljaisuuden perään.
Alkaa perinteinen perhesirkus joka koostuu pikkusen kilahtaneesta äidistä, kahdesta vallattomasta naperosta, yhdestä adhd koirasta sekä maalaiskissasta, joka haluaa masentua näyttävästi kerrostalossa.
Jotta pyhän maalaiskissan masentuminen olisi tarpeeksi näyttävää, ei sen suinkaan pidä tapahtua sohvan alla yksinäisyydessä.  Sen täytyy sisältää (äänen kera) näyttävää vaeltelua, ylitsevuotavaa - jopa liioiteltua puskemista ja mikä tärkeintä - kaihoa katselua kerrostalon ikkunasta ulos. Tähän jos saisi vielä lisättyä pienen niiskutuksen, hivelisi tehtävä täydellistä suoritusta.
Kissa onnistui kuitenkin tehtävässään ilman niiskutustakin ja löysimme Pöllölle (ja hänen pyhille karvoilleen) täydellisen kodin maalta. Valtava kiitos kodin tarjonneille ja missiossa auttaneille <3 Muutoin elämä h…

Hektisen elämän hetkessä eläjä.

Hirrveen kiireinen elämä verottaa blogikirjoituksia - aijaijaij!
Tällä hetkellä päivät koostuu lähinnä töistä, lapsista (tähän kategoriaan sisältynee myös se karvainen yksilö), töistä, salista, töistä... Mutta pakko myöntää, että näin vilkkaalle (voidaan käyttää myös termiä tasapainoton) luonteelle se sopii erinomaisesti. Promohommia on riittänyt normaalin työn ohella hyvin ja tuntuu että olen ihan liekeissä! Tässä elämänvaiheessa laitetaan organisointitaidot todelliselle koetukselle, kun on pidettävä niin valtavan monta lankaa kädessä samanaikaisesti. Suuret kiitokset kuuluvat kuitenkin mummulaan ja ystäville tuesta ja avusta. <3
Valmistautuminen näille promokeikoille on ollut myöskin aivan mahtavaa vaihtelua.  Tennareiden sijaan jalkaan sujahtaakin korkokengät ja se normaali homssuinen olemus yritetään peittää astetta työläämmällä meikillä - takkujen kampaamista unohtamatta. Siinä sitten hissin peilin edessä on pakko ottaa itselleen oikein kuva muistoksi, kun kerrankin peilistä …

Elämän hyvää ja pahaa.

Salipäivä - ja meikäläisen voisi palkata näihin kuntoklubeihin ihan vaan yleisen viihdyttäjän rooliin. Vuorossa oli kuntosalisekoiluja osa 2.
Edistystä tapahtui pukuhuoneen valinnassa -  tällä kertaa hoksasin valita naisten puolen.
Lämmittelylaite osoittautui kuitenkin haasteeksi.  Kun viimeksi olen ollut juoksumaton päällä, oli valintanappeja noin suunnilleen kaksi - on ja off. Nyt on nappia, ohjelmaa, vimpulaa, pimpulaa, kosketusnäyttöä, telkkaria - lista on loputon. 
Siirryin epätoivoisesti laitteesta toiseen puhisemalla, miten mikään lähes kymmenestä laitteesta ei toimi (paitsi tietysti ne, joissa jo juostiin.)  Vauhtini jokaisella matolla hipoi lähes yhden kilometrin tuntivauhtia.  Kyllä - HIIVIN siinä salin keskeisimmällä paikalla, jokaisella vapaalla juoksumatolla vuoron perään.
Kiitos avuliaan mieshenkilön, joka varmaan saatuaan viihdytysmittarin täyteen päätti tulla avuksi. Harmi, ettei samainen henkilö ollut auttamassa yrittäessäni väkertää loppulämmittelyt samassa laittees…

Jumppanöyryytyksiä ja työniloja.

Ei hyvää päivää millä draivilla sainkaan tänään uuden kuntoklubijäsenyyteni käyntiin. Oli kuulkaa lapsiparkit ja zumbat klikattu - bussiliput hommattu ja päivä aikataulutettu viimeistä minuuttia myöten. Mielettömän tehokas fiilis!
Vaan sen mä sanon, että EI IKINÄ enää zumbaa - ja senkin mä sanon, että "helpot koreografiat - Taso 1" my ass! Olisi ollut hitokseen paljon järkevämmän näköistä vaikka seistä koko tunti keskellä salia, sen sijaan että läiskii vieruskavereita jaloilla ja käsillä minkä vain suinkin salsan tahtiin ehtii. Juu, kyllä siinä hiki tuli - kun yritin väistellä muuta zumbakansaa ja esittää mahdollisimman näkymätöntä. Tuloksetta.
Ja jotta totaalinen nöyryytys saatiin varmistettua, oli erinomainen idea marssia tunnin päätteeksi suoraan miesten pukkariin.
TADAA.
Kiitos ja anteeksi. (Enkä edes halua tietää mitä onnistun saamaan aikaiseksi huomenna kuntosalin puolella)
Työrintamalla sen sijaan puhaltaa uudet tuulet ja olenkin asiasta erittäin innoissani. Toimisto…

Kriisistä kriisiin.

2. Vuosikontrolli takana ja mukaani uutena tietona tarttui oikeastaan vain raportti kummuista:  "Nämä ovat liian pinkeät mammografiaan.".
Jatkoseuranta hoidetaan siis pelkän ultraäänen turvin, joka kyllä lämmittää omaa mieltäni melkoisesti.  Omien mammografiakokemusteni perusteella voisin melkein väittää, että näidenkin kumpujen pienet implantit kokisivat elämänsä räjähdyksen joutuessaan niiden armottomien lasilevyjen väliin. Siinä puristuksessa nimittäin tuhdimmatkin kummut alkaa muistuttaa lähinnä lättytaikinaa. *puistatus*
Mutta sitten pikkusen kilahtaneeseen arkeen.
Aamut aloitetaan hellyydellä ja kahvilla, jotta saadaan päivät positiivisesti käyntiin. 
Tosin siinä, missä tämä karvaturre on nostanut eräänkin kerran meikäläisen sohvalta rypemästä lenkille, on samainen rontti onnistunut vastapainoksi myös sulkemaan poistumistiet tarpeen vaatiessa. Väylä avataan, jos spanieli pääsee mukaan.
Olen pitänyt itseni kiireisenä, jotta ei tarvitse istua alas vain mietiskelemään. (…

Malja ystävyydelle.

Seuraa tunnustus. Itsekuririntamalla on tapahtunut ratkeaminen. Alku oli NIIN lupaava (kuten aina) ja tein jopa oman elämäni historiaa menemällä elokuviin ILMAN NAMIA - ja vieläpä yksin.
Tästä se alamäki sitten alkoikin. Mäkkärin luukun kautta kotiin ja pieni lipsahdus irtokarkkipussille. Litsari poskelle ja uuteen nousuun! 
Mutta viis ruokavalioista ja treeneistä. Nyt on elämässä tärkeämpiäkin asioita.

Olen aiemminkin vouhkannut ystävyyden tärkeydestä ja nyt aion tehdä sen taas. Tiedättehän sen tunteen, kun yritätte ystävien kanssa kokoontua yhteen, mutta yhteisen päivän löytäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätön haaste?
Kokemuksesta voin kertoa, että se ei vaadi kuin yhden sydänsurun aiheuttaman romahduksen, ja ystävät on siinä - parin tunnin varoitusajalla.
"Ystäväsi huolehtii kun askelees on hatarat Elämässä pitää kii jos sen päältä putoat"
En voi kylliksi kiittää teitä murut <3  (Ja vaikka viini onkin ystävä, kiitokseni ei ollut tarkoitettu suoranaisesti sille)

Hitok…

Simsalabim - Ja tykit katos!

HÄLYTYS! Pyhät kummut pienenee! Eikä mun tykit ehtineet nähdä edes bikinikautta!!
 Kumpulaboratoriossa tehdyn havainnon mukaan turvotus on reilusti laskenut ja "luonnollinen pehmeys" saapunut keskuuteemme. Liikettä myös havaittavissa sormella tökättäessä.
No tiedossahan oli, että selästä otettujen kielekkeiden tarkoitus on elää myös muun kropan mukaan; Jos syön itseni isommaksi, kummutkin saavat osansa. Ja taas vaihtoehtoisesti pienenevät mahdollisen luihustumisen myötä. Jos nämä kummut kuitenkin ovat yhtä levottomat kuin kantajansa mieli, niin vielä en lähtisi juhlimaan lopputuloksella - se tulos selvinnee nimittäin vasta kun sydänkäyrä on suora.
Ei suoristeta sitä käyrää nyt kuitenkaan vielä, joten terveysrintamalla menee erinomaisesti - ei lipsumisia. En saata edes uskoa, että olen pysynyt päätöksessäni jo kolmenkymmenenseitsemän tunnin ajan. Halleluja ja rasti seinään.
Aamulenkkikin suoritettu uskollisesti terapiaakin hyvin läheisesti muistuttavassa seurassa (kiitos ja …

maanantai on aina hyvä päivä aloittaa.

Moneskohan kerta toden sanoo, mutta tänään (yllättäen maanantaina) olen päättänyt ottaa itseäni jälleen niskasta kiinni. Viikonlopun herkut pyrkivät korvista(kin) ulos, eikä yhä vain alaspäin valuvat pakaratkaan järin innokkailta nykytilanteesta näytä. Tilanne vaatii toimenpiteitä!
Aamu siis aloitettu kävelylenkillä, motivaation keräyksellä ja ruokavalion uudelleen suunnittelulla.
Nää alkuinnostukset on niin mahtavia (ja niin nähty).
Aivan täpinöissä laadin tulevan kauppalistan, marssin kauppaan määrätietoisesti ja tunnen suurta ylpeyttä kävellessäni karkkihyllyn OHI pysähtymättä.
Kassalla tyytyväisyys kasvaa, kun omasta korista löytyy vain vihanneksia, kanaa, rahkaa, marjoja, pähkinöitä, kananmunia jamitänäitänyton.
Naapurin korissa on herkkuja - hyihyi ja valtava määrä paheksuntaa.

Kotona aloitan kokkailun välittömästi (mm. kuvassa näkyvän näkkärin) ja muistan taas miten terveellisestäkin saa hyvää - kunhan ei vaan ole kiire.

KIIRE - Siinäpä tuo kaiken paha alku ja juuri. (Ja laisk…

Treenimuija - tai sitten ei.

Piipahdin tänään taas kirurgin pikaisella vastaanotolla vaihtamassa haavateipit ja tsekkauttamassa mahdolliset nestekertymät. Haavat on parantuneet mallikkaasti eikä nestettä ole enää kertynyt. Tilanne siis huippu hyvä! <3
Kirurgin vastaanoton jälkeen pääsin fysioterapeutin runnottavaksi. Voi sitä kipua ja tuskaa, mutta kun kainalon imusuonet sanoivat NAPS, kipu ja kiristys olivat tipotiessään. Täydellistä! Nyt vain uusilla jumppaohjeilla viikko eteenpäin ja sitten uudelleen tuohon ihanan kamalaan käsittelyyn.
No mutta olipa kerran yksi sunnuntainen iltapäivä, kun eräs nimeltämainitsematon, leikkauksesta toipuva (malttamaton) muija päätti pukea lenkkikamat ylle ja porskuttaa ulkoilmaan tarmoa täynnä. 
Neljän kilometrin tarpomisen jälkeen vastaan tuli jotain mahtavaa.
Ei liene epäselvää, että tämä sama nimeltämainitsematon pjönttö näki edessään mielettömän motivaation ja suunnitteli jo mielessään nousevansa nämä neljäsataakaksikymmentäkuusi rappusta useampaan kertaan, useammalla er…

Ei syöpää.

Kirurgin tapaaminen meni perjantaina erittäin positiivisissa tunnelmissa.
Sain heti tapaamisen alussa huojentavat uutiset - poistetusta rinnasta ei löytynyt syöpää!!!!!

Ihan niin yksinkertaisilla uutisilla ei kuitenkaan päästy. Rinnasta oli löytynyt harvinaislaatuinen (aika yllättävää tälle maanantaikappaleelle) kasvain, joka tällä hetkellä oli hyvälaatuinen, mutta olisi ajan kanssa mahdollisesti muuttunut pahalaatuiseksi. (Monitaitoinen pirulainen)
Tässä kohtaa en voi kuin huokaista helpotuksesta ja olla onnellinen, että päädyin terveen rinnan poistoon ja tuntea suurta kiitollisuutta näitä ammattilaisia kohtaan, jotka puolsivat toivettani.
<3
Käynnin lopuksi kirurgi tarkisti vielä leikkaushaavat ja punkteerasi selästä kertynyttä nestettä pois. Sain myös ajan fysioterapeutille kiristyksien,sekä onnettomien liikeratojen vuoksi.

Poistuessani vastaanotolta hoitajalla oli Roosanauhapäivän kunniaksi yllätys.
Tällainen aivan ihana Liv Box -kauneuspaketti, joita ymmärtääkseni jakoivat ri…

Mieltä nostattava pöllöalttari ja vähän lööppejä.

Uskomatonta mutta totta, alan pikkuhiljaa tottumaan selällään nukkumiseen. En kuitenkaan niin paljon, että tämän pakollisen kuukauden jälkeen siitä tulisi tapa, mutta kuitenkin sen verran, että saan jo nukuttua yllättävän hyvin (ilman lääkebuusteja).
Eilisaamu alkoi supermukavasti kävelylenkin merkeissä ja paluumatkalla vastaani köpötteli melkoinen näky. Vähän erilainen metsätyöryhmä! Kaupunkimme suorittaa hakkuutöitä lähialueella ja perinteisten meteliä pitävien (ja saastuttavien) hässäköiden sijaan hakkuutöitä suorittikin tällainen vähän luontoystävällisempi menopeli. Tulin ihan valtavan hyvälle tuulelle tästä näystä. Melkein epätodellisen ihanaa (ja ennenkaikkea nerokasta) <3

Tänään sen sijaan lampsin aamulla poikkeuksellisesti aamukahville kahvilaan ja silmilleni hyppäsi melkoisen tutunnäköinen kuva.


Juttu ei siis suinkaan ole _minusta_ vaan käsittelee syöpähoitoja, mutta tuota Merja Yeungin ottamaa kuvaa oltiin käytetty nyt uudemman kerran kyseisen lehden jutussa.

Kyllä siinä…

Syksyiset semipööfektit päivitykset

Niin karvaturri on saapunut kotiin ja ensimmäinen rauhallinen kävely suoritettu kunnialla! Eipä vaan meinannut otusta omakseen tunnistaa, kun oli turkki kynitty niin vimpan päälle. Nythän se näyttää ihan englanninspringerspanielilta - Hannu Karpon levottoman karvahatun sijaan. Kiitos Susann <3
Elämme jälleen jännittäviä aikoja (vaikka jotenkin taas kuvittelin niidenkin olevan jo tältä osaa ohi.) Keskustelin tänään kirurgini kanssa (perjantain) tulevasta käynnistä ja tiedustelin mitä käynti koskee. Asia koskee patologin vastausta nyt poistetun rinnan tutkitusta kudoksesta. Rinnastahan tosiaan löytyi jotakin "muutoksia" ennen leikkausta, jotka nyt sitten on tutkittu. Kirurgi kertoi, että heillä on huomenna jonkin sortin "kokous" asian tiimoilta, jossa kokoontuu sekä syöpälääkäri, patologi, että kirurgi.  Omaan korvaani tämä kuulostaa vakavalta, mutta kirurgi kyllä sanoi tämän olevan ihan normaali käytäntö. Mikä sitten on normaalia - se selvinnee myöhemmin :) Perj…

Ja aina vaan paranee.

Viime torstai osoittautui loisto päiväksi, sillä pääsin vihoviimeisestä dreeniletkusta eroon. Haavapolilla vetivät letkun suit sait sukkelaan ihon alta ja olosta tuli hirvittävän kivun jälkeen hyvinkin vapautunut.
Muutenkin toipuminen on edennyt uskomatonta vauhtia ja siitä on syytä olla kiitollinen. Kipulääkkeet ja antibiootit ovat myös historiaa - näistä epämiellyttävistä ilta-annoksista puhumattakaan.. Vaikka toipuminen eteneekin ja lääkkeet ovat jääneet päiväjärjestyksestä pois, ei olo suinkaan ole vielä "normaali." Väsymyksen lisäksi yhä tuntuu, kuin ylleni olisi puettu panssariliivi - joka puolelta kiristää ja yläkropan liikkuminen tuntuu tönköltä. Käsien liikeradat ovat olemattomat, eikä nopeat liikkeet vain kertakaikkisesti suju. 
Pötkötellessä on turha haaveilla kylkiasennosta - selällään on oltava vaikka miten puuduttaisi.  Ja selkäasentohan tietää puutumisen lisäksi myös melkoisen epäilyttävän näköistä kampausta takaraivolla.
Yhä tulee kurkittua paidankin alle ja…