Siirry pääsisältöön

Tästä se lähtee....

Tässä sitä nyt ollaan, vaikka niin kovasti yritin itselleni päättää, että blogien aika olisi nyt omalta osaltani ohi. Sen verran voin kuitenkin myöntää jääneeni koukkuun, että lopettaminen lienee mahdotonta.

Uusille lukijoille tiedoksi, että välilehdeltä "Kuka ja miksi" - löytynee taustatietoa minusta ja syistäni kirjoittaa julkista blogia. <3

Tässä sitä nyt istutaan, uuden kodin olohuoneessa ja ihmetellään elämää. Lapset riehuu yläkerrassa ja itse mietin kuinka saan ruokaa pakastettua ilman pakasterasioita.
Oikeastaan mietin myös miten saisin kananmunia paistettua ilman lastaa tai juustoa höylättyä ilman höylää. Lista unohdetuista ja hankkimattomista tavaroista on pitkä, mutta pikkuhiljaa <3
Hätä keinot keksii, kuten eilen opimme.

Teekupillinen sapuskaa <3
Elämässäni on kääntynyt melkoisen suuri lehti ja olen tullut siihen tulokseen, että jos olen selvinnyt syövästä, selviän tästäkin. <3

Pois alta risut ja männynkävyt - tästä se lähtee!!!
Tervetuloa lukemaan <3

Kommentit

  1. No tarvitseeko edes sanoa, että olen mukana! :) Kiva että jatkat bloggaamista. Uusi blogi on aina silloin tällöin paikallaan.

    Onnea viimeisestä hoidosta ja tsemppiä elämänmuutoksiin ihan kaikilla osa-alueilla! <3

    VastaaPoista
  2. Annis kiitos kannustuksesta!!! <3

    VastaaPoista
  3. tottakai jatkan lukemista! Saisitkohan lisättyä tämän blogisi tuonne bloglovinin puolelle, niin voin sieltä helposti lueka tätä(kin) blogia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ullapulla KIITOS! Tämä bloglovin onkin ihan vieras juttu meikäläiselle mutta tutustutaan - kiitos <3

      Poista
  4. Hei Noora ,tule tänne vähän täyttämään tarvike varastoja ,ens hätään ! Kyllä kaikki järjestyy ! Terv. Mummu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mummuseni <3 Olet niin oikeassa - kaikki järjestyy kyllä <3 Olet rakas!!

      Poista
  5. Minäkin olen matkaasi seurannut ja positiivisuuttasi ihaillut! Kiva että uutta blogia jatkat, olen mukana seuraamassa :)
    Onnea uuteen kotiin ja uuteen elämäntilanteeseen.
    Kaikesta selviää kun vain on päättänyt,itse olen kahden lapsen yh:na opiskellut sairaanhoitajaksi (kohta valmistun). Moni ei uskonut, mutta tässä sitä ollaan, eronneena, uudelleen naimisissa, amk paperit kohta kourassa, ivf hoidoista selvinneenä juuri plussanneena.

    Onnellista, ihanaa ja kaikkea hyvää teidän uuteen vuoteen teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja anonyymi kiitos aivan valtavasti näistä kannustavista sanoista <3 Melkoisen taipaleen olet sinäkin kulkenut ja ehjänä säilynyt. Tämä antaa uskoa huomiseen - kiitos <3

      Poista
  6. Täällä ollaan seuraamassa juttujasi...:)
    Tosi mukavaa, että et kokonaan lopettanut tätä kirjoittelua! Oikein PAAAALLLLJJJOOON ONNEA uuteen kotiin ja uuteen elämään♥

    VastaaPoista
  7. Täältä vilkuttelen... :D
    Mukavaa, että jatkat kirjoittamista :)
    Paljon onnea uuteen kotiin <3

    Kata

    VastaaPoista
  8. Alusta asti seurannut ja taustatukena ollut ja edelleen mukana! ♥

    VastaaPoista
  9. Onnea uuteen kotiin! Vaatii varmasti sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähtee lutviutumaan.

    VastaaPoista
  10. Tulin sitten minäkin seuraamaan toista kattausta.. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …