Siirry pääsisältöön

Odotuksia...

Melko sanattomaksi vetää tämä tuen määrä jota olen tänään(kin) teiltä saanut. 
Niin aktiivisia kuin olettekin olleet jo aiemman blogini kanssa, aina se vain jaksaa hämmästyttää, miten täysillä olette hengessä yhä vain mukana <3 Kiitos!

Erityiskiitokset haluaisin antaa rakkaille sekopääystävilleni, perheelleni ja läheisilleni joita ilman en olisi yhtään mitään <3


Ensimmäinen kokonainen päivä lasten kanssa uudessa kodissa. Päivä totaalisen täynnä tunnetta, eikä kuohuilta ole vältytty.
Lapset levottomia ja äiti hermoromahduksen partaalla - yhdistelmä ei järin hyvä, mutta inhimillinen.

Uusi vuosi lähenee ja odotukset ovat korkealla tulevan vuoden suhteen.
Hartain toiveeni liittynee lähinnä terveyteen ja onnellisuuteen. Onnellisuuteen voin tosin vaikuttaa itse - terveyteenkin melko paljon, mutta lykkyäkin tarvitaan.

Paljon olen painottanut oman asenteen merkitystä mitä onnellisuuteen tulee ja teen sen myös edelleen. Kaikkea tapahtuu, mutta vain sinä itse voit päättää miten otat vastoinkäymiset vastaan - kuinka itse suhtaudut niihin. Leuka ylös ja tulta päin <3

Helmikuussa tapaan plastiikkakirurgin ja keskustelemme terveen rinnan poistosta. Mielenkiintoista kuulla ammattilaisen suosittelemat vaihtoehdot myös mahdollisesta korjauksesta jo poistettun rinnan "päänmenoksi".
Sen mitä mennyt vuosi vei, sen mahdollisesti tulevat vuodet tuovat takaisin - ainakin jossain määrin....
Leikkauksien määrä hirvittää, mutten ajatellut murehtia sitä nyt.

Sain joululahjaksi veljen vaimolta aivan kertakaikkisen upean kalenterin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kalenteri, vaan KIITOLLISUUSkalenteri.
Kalenteriin tulee kirjata joka ilta ainakin yksi asia, josta olen juuri sinä päivänä kiitollinen. Kun surkea päivä yllättää, on aika selata vanhoja merkintöjä ja olla taas lisää kiitollinen <3 Huikea idea ja niin tarpeellinen meille jokaiselle!!

Lontoon klubin WC:n seinässä oli osuva lausahdus. Siinä tosin viitattiin baarin ikionnelliseen Happy Hour:iin mutta taitaa siitä olla hyötyä ihan tavallisessa arjessakin ;)


Eli olkaamme onnellisia niistä asioista joita meillä on ja lakatkaamme valittamasta niistä mitä ei ole <3
NIH!

Kommentit

  1. Sait silmäni aukeamaan, kiitos!
    Hyvä muistutus, ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Tätä tulen hokemaan kyllä itselleni ja pitkään, joka toimii hyvänä tukena omassa arjessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jensky <3 Samaa ajatusta yritän pitää mukanani itsekin...

      Poista
  2. Tulee mieleen ensimmäinen yö uudessa kodissa eron jälkeen. "Isot" pojat nukkuivat kerrossängyssä, nuorin matkasängyssä. Itse oikaisin makuupussin kanssa lattialle (oikeasti lattialle, patja tuli vasta seuraavana päivänä). Verhoja ei ollut ja katulamppu paistoi huoneeseen, alakerrasta kuului suomalais-venäläisen pariskunnan riitely.

    Koko tilanne oli niin absurdi, että se alkoi naurattaa. Tätäkö on valinnanvapaus? No, sain sängyn ja patjan seuraavana päivänä ja verhotkin muistaakseni saman viikon aikana. Kasasin hiljalleen itselleni kodin kavereiden varastojen perältä kaivetuista jämähuonekaluista ja kirpparilöydöistä. Kaikki ympärillä kauhistelivat, minä en ollut koskaan tuntenut itseäni niin vapaaksi ja ehjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh - menin ihan sanattomaksi tästä... <3 Kiitos kun jaoit tämän Kreecher <3 Kaikkea hyvää sinulle!!!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Avajaisten jatko-osa

Nyt kun edellisen postauksen tunnetilat on loihdittu arkisempaan moodiin, lienee hyvä aika jatkaa kertomusta pyhän yksiön avajaisista. Varoituksen sana kuitenkin teille siveyden sipuleille, joiden henkimaailmassa vauvat saapuvat yhä haikaroiden toimesta. Tämän tarinan jatko-osa sisältää myös ripauksen verta, hikeä ja terttutarhaa.
Palataan kuitenkin vielä synnytysalustalle, jossa näitä edellä mainittuja todellakin on nähty vilahtavan.
Rääpäleen ollessa ensi kertaa vasten arpista rintaani en voi kiistää, etteikö automaattisesti käynnistynyt "missä tissi" -leikki olisi hieman kirpaissut sisintä. Löysin itseni selittelemästä minuutteja vanhalle pojalleni meijerin epätoivotusta ja ennenaikaisesta sulkeutumisesta. On kuitenkin oltava kiitollinen toisten äitien luonnollisesti tarjoamista meijerituotteista vasta-aineineen.
Tässä kohtaa haluankin muistuttaa teitä ylituotannosta "kärsiviä" äitejä – luovuttakaa arvokasta tuotettanne sen sijaan että kaadatte sitä viemäristä …

Kiitos syöpäklinikka. Ja haima.

Voi pojat mikä päivä! Eilisen sokerirasituslähetteen motivoimana varasin tälle aamulle ajan tuohon kaikkien aikojen kidutustestiin. Runsas lapsiveden määrä ja pojan valtaisat posket olivat saaneet mieleni harhailemaan raskauden aikaisen diabeteksen peloissa ja halusin asialle selvyyden.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ennen sokerirasitusta pitää olla täysin syömättä ja lähes juomatta 12 tunnin ajan.  HALOO! Minä öiden tacomestari en pysty olla syömättä edes kahta tuntia! Voin myös vakuuttaa, ettei ollut vuosisadan idea yrittää taltuttaa nälkää viimeisten minuuttien aikana ennen paastoa Bigmac bursalla. Jano moninkertaistui yön aikana eikä sallittu "lasi vettä" juurikaan lohduttanut. Kyllä siinä tuli Kari Grandia ikävä.
Hormoonien, paaston ja lasten ensimmäisen arkiaamun luoma combo oli kertakaikkinen katastrofi. Kaiken kruunasi kuitenkin soitto aamuruuhkasta laboratorioon, johon ilmoitin vain myöhästyväni kymmenen minuuttia. Laboratorion asiakaspalvelija otti pyyntöni…

Roomalainen kynttilä

Tulee aikoja, kun on niin paljon sisältöä elämässä ettei ehdi kirjoittaa sanaakaan.
Tai aikoja, jolloin sisältö elämässä rajoittuu univelan ja paskavaippojen suppeaan välimaastoon, eikä sijaa pienellekään ajatuksenjuoksulle löydy. Elämme kaikkea tätä.
Todistakoon seuraava tositapahtumiin perustuva raportti vakavan "aivosolujen heitteillejätön."
Vein tänään poikani kaverisyntymäpäiville ulkoistetun palvelun pisteeseen. Paikalle sattui samaan aikaan mieshenkilö, joka kohteliaasti ojensi kätensä: "Morjens. Kari, Jonin isä." Johon lienee täysin luontevaa vastata "Noora, Kaapon isä." 
Luulin tämän olevan nolojen tilanteiden kohokohta, mutta aina vain parani Karin tiedustellessa, oliko "Santeri-sankari" jo saapunut.  Santerista en tiennyt, mutta sen tiesin, että oltiin tulossa Eeron syntymäpäiville. 
Yhteenveto näyttää siltä, että tuon kiusallisen minuutin aikana esittelin itseni juuri poikani isänä henkilölle, jonka jälkeläinen oli menossa Santerin …